Olin laskeskellut, että jos olemme kahdeksalta laitumen reunalla, niin ehdimme erinomaisesti. Lähtökohtaisesti olimme puoli tuntia myöhässä. Hevonen meni koppiin lähes suorilla, joten säästimme aikaa. Tosin silloin Kari hoksasi, että kappas vaan, hänellä ei ole mitään hevosen papereita mukana. Kiivasta soittelua järjestävän tahon suuntaan. Onhan Urho kisannut jo tänä vuonna ja sama ratsukko on kisannut SuMaRan kisoissa. hevosen tiedot ja viimeisimmät rokotukset löytyvät myös KIPAsta, joten periaatteessa kaikki on tarkistettavissa. Tuomari antoi luvan osallistua ja lähdimme hevosen kanssa matkaan. Hanna tuli omia polkujaan ja hätäili, kun hänen jäsenkorttinsa oli myös kotona. Kari hoksasi myös, että hänelle ei ole mitään sykekamoja, ei kahvaa ei stetaria. Mulla alkoi ilme tummeta. Vähän myöhemmin Kari ilmoitti, että kamerakin jäi kotiin.
Kilpailukeskuksessa oltiin aika tarkkaan kymmeneltä. Kipaisin viemään Uuttulaisille Free Butea, jotka otettiinkin heti käyttöön. Leirissä fiilis oli hyvä, joten tsempitin vähän ja lähdin Lauran kanssa tarkastukseen. Tamma käyttäytyi rauhallisesti ja saatiin puhtaat paperit. Kari ja Hanna kävivät myös hevosen kanssa tarkastuksessa. Se oli juossut vähän tahmeasti ja syke oli ollut 51. Ell halusi lämmön. Mitattiin lämpö ja vietiin hevonen varjoon, sekä viilennettiin vähän. hetken päästä syke oli alle 40 iskun. Mikä lie paarmapiikki siinä mittaushetkellä oli ollut. Kaitsu saapui turistina paikalle ja saatiin häneltä kahva lainaksi kisan ajaksi.
Kävin hurraamassa luokan 2 liikkeelle. Tässä vaiheessa Kari oli jotenkin ihmeellisesti löytänyt kameran autosta. Se oli kai itsestään sitten kulkeutunut paikalle. Näin ollen pääsimme myös kuvailemaan tapahtumia. Urhon luokassa oli 9 ilmoittautunutta ja yksi jäi pois. Kahdeksaa hevosta laiteltiin valmiiksi. Vihis oli ensimmäisenä selässä jo puolta tuntia ennen starttia. Kuin oppikirjasta! Hanna hyppäsi myös selkään hyvissä ajoin ja Urho heräsi unestaan! Muutama reipas kierros kuusen ympärillä, mutta sitten tilanne rauhoittui mukavasti. Kuitenkin kun lähtölupa annettiin, niin ukkeli lähti kuin tykin suusta. Olin kävellyt vähän matkan päähän väijyyn kamerani kanssa ja vähän jopa toppuuttelin, kun pyyhkäisivät ohi. Urho pisti muut nielemään pölyä heti alkutaipaleella. Statistiikan mukaan reilua kolmekymppiä ampuivat reitille. Ihan niin kovaa ei olisi tarvinnut mennä, mutta hevonen on jo oppinut tuohon, että kun vähän aikaa pyöritään ympyrää porukalla, niin sitten siitä lähdetään. Ja kun lähdetään, niin lähdetään ja Hannalle taas on teroitettu, että ohjassa ei kannata roikkua. Huvitti vaan, kun Hanna vähän satulointivaiheessa ääneen ajatteli, että on aika unisen oloinen hevonen. Äkkiä se uni karisi kehosta.
Laura ja miesratsastaja tulivat lähdöstä seuraavina, sitten pari lämppäriratsukkoa ja lopussa muut. Selkeä helminauha muodostui jo ensimmäisen kilsan aikana. Kari poimi mut kyytiin ja mentiin ekaan huoltoon, joka otettiin viiden kilsan kohdalle. Edelleen tulivat melkein 20km/h, joten vauhtia saisi laskea. Vähän viilennetiin ja Hanna otti huikkaa. Puolikkaan porkkanan Urho otti ja sitten matka jatkui. Lähtivät liikkeelle, ennen kuin muut tulivat paikalle. Vähän harmitti, kun todettiin jo siinä heti, että upeat ratsastusmaastot oli totaalisesti pilattu isolla sepelillä. Eikä noita metsän siimeksessä kulkevia teitä tietenkään ratsastuskäyttöön ole tehty, mutta harmi silti. Ei tuolla enää mitään nopeuskisoja voisi pitää vuoteen tai pariin paitsi talvella.
Ehdin vielä käydä kyylimässä Lauran huollon. Oli tullut myös aika reipasta, yli 15km/h ja kehoitin aavistuksen toppuuttelemaan. Naama punoitti ja vähän vielä jännitystäkin oli havaittavissa, mutta muuten tilanne oli hyvä. Tamma kulki reippaasti missä tahansa muodostelmassa. Kuuma oli kaikilla ja kehotin tiimiä viilentämään runsaasti.
Seuraava huolto oli 10 km:n kohdalla. Tulivat siihen n. 35 minuutissa. Eli vauhti oli mukavasti tasaantunut alun spurtin jälkeen. Sekä ratsastaja että hevonen olivat korskeina. Pidettiin kolmen minuutin tauko. Lämppäriratsukot olivat oikeastaan ajaneet Urhon ja Hannan kiinni, mutta todettiin, että ei kannata kovempaa mennä, koska muuten tulee taas ihanneajan rajat vastaan. Odotettiin Laura myös samaan pisteeseen. Annettiin auton ikkunasta tiedot, että etenee 15km/h vauhtia ja istuntaa voisi vähän korjata.
Seuraavan kympin taivalsivat vaihtelevaa maastoa varsin tasaisesti 15-16km/h vauhdilla. Otettiin yksi nopea huutelu käännökseen, jossa olisi ollut mahdollisuus ratsastaa harhaan. Hannassa on sellainen erinomainen piirre, että hän noudattaa varsin tarkasti annettuja ohjeita. Lisäksi hän on äärettömän taitava ja korrekti ratsastaja, joten menoa on miellyttävä katsoa. Huolleettiin vähän yli 20 km ja otettiin toinen nopea huolto ennen huoltokieltoalueen alkamista. Lämppäriratsukot puuskuttivat niskaan. Harrin kenkään oli juuttunut kivi, jonka Kari väänsi irti. Liike näytti ja tuntui hyvältä, joten jatkoivat matkaa yhtä reippaasti kuin aiemminkin.
Lopussa Hanna tasoitteli vauhtia ja kävelikin osan matkasta. Me yritettiin vielä saada Laurasta näköhavainto, mutta ei saatu ja alkoi olla kiire maalipaikalle, sillä Hannan ohjeet olivat olleet, että 16km/h keskinopeudella maaliin tulisi saapua. Menin kahden huuhteluastian kanssa vastaan maalisuoran päähän. Näinkin, kun vilahtivat sähkölinjan ali ja huusin Karille, että tulossa ovat. Statistiikan mukaan olivat tulleet juuri sädetyssä nopeudessa, mutta matkaa oli taitettu vähän ilmoitettua vähemmän. Joutuivat puolisen minuutti passaamaan ja sitten tyylikkäästi käynnissä maalilinjan yli. Hyvä, hyvä.
Tiimillä oli pientä klappia lopputoimissa. Ratsukko yllätti Karin ja hänellä ei ollut kahva valmiina. Hanna taas ei ymmärtänyt, että maalilinjan jälkeen pitää aika rivakasti kantaa kamaa ja lappaa vettä hevosen päälle. Aika meni häröilyyn. 5 minsaa käyttivät. Ehdin juuri paikalle kysymään, että eikö syke laske, niin lähtivät tarkastukseen, jossa syke 53. Kari juosutti, mutta silti oli aika tahmeaa menoa, joskin liike täysin puhdasta. Missään ei ollut huomautettavaa, niin kuin tuolla ellillä on tapana työskennellä. Mietittiin, että Hannan eka voitto on aika lähellä.
Seuraavat ratsukot tulivat aikanaan ja vähitellen koko luokka saatiin maaliin. Porukka kerääntyi varjoon odottamaan pistelaskun valmistumista. Ehdin auttelemaan Lauraa ja muutamaa muutakin. Kun pääluokka saatiin maaliin, niin hyökättiin lietolaisten hevosten kimppuun. Jari meni nopeasti tarkatukseen, mutta harmi kyllä Samur ei liikkunut puhtaasti. Näin ollen ennen uusintajuoksutusta Mari häipyi jo kulisseihin. Fanta oli pissismäinen itsensä. Heidi on kyllä lellinyt sen pilalle. Aiheutettiin sydänpysähdys sekä hevosen omistajalle että hevoselle itselleen. Saatiin kuitenkin syke alas ja hevonen tarkastukseen. Heidillä oli polvitaipeet kamalassa kunnossa, mutta sitkeästi esitti hevosensa ja palkkiona hyväksytty tulos. Fiilikset ovat aina tuollaisissa tilanteissa ristiriitaiset. Juttelin Jarin kanssa ja samalla pesin Samurin taskulämpimällä vedellä. Mari sai ainakin kotiin puhtaan hevosen lieventämään harmitusta.
Kari alkoi kantaa kamaa ja kuppasi jossain siinä vaiheessa, kun Hannan ja Urhon ruusukkeet jaettiin. Kaula pitkällä kurkki ruusukkeen väritystä ja jos osaisi voltin heittää, niin olisi heittänyt. Tyytyi muihin tuuletusloikkiin. Vähitellen lorvittiin autolle, lyötiin hevonen koppiin ja huudeltiin heipat. Kotimatkalla hivenen järkytti ilmeisen itsemurhatyypin ratkaisu kääntää ratista auto vastaantulevan bussin nokkaan. Reilussa tunnissa olimme kotona. Mun perinteinen hellepahaolo tuli vasta laitumella. Vietettiin hetki aikaa hevosten kanssa ja sitten kiiruhdettiin kotiin. Mä syöksyin altaaseen ja olo parani heti. Olisi pitänyt olla onnenhattu päässä koko päivän. Nythän se unohtui kotiin. Kari syöksyi hakemaan pitsaa.
Seuraava etappi on Liedon SM-kilpailut. Ei vielä odotuksia mitalista, mutta jos suoritus tulisi, niin se olisi huikea juttu. Sitten Urho olisi valmis kv-yrityksiin.