Perjantaina leiriydyimme Lampisten residenssille: Sellalla toimiva yksiö tallin puolella ja meillä vierashuone kaikilla mukavuuksilla. Iltatoimien jälkeen uni nappasi mukaansa nopeasti.
Aamulla heräilin puoli seiskalta ja hetken venkoiltuani pistin vähän vaatetta päälle ja harpoin pihan poikki talliin antamaan Sellalle heiniä ja aamupalaa. Tyytyväisenä se otti aterian vastaan. Yön aikana oli iltaheinätkin maistuneet, vaikka se illalla keskittyi lähinnä pöllyttämään turvetta piehtaroimalla lukusia kertoja.
Jossain vaiheessa Karikin liittyi seuraan. Mittailtiin aamulämpö, joka oli poikkeuksellisen alhainen (35.9). Alkutarkastus tehtiin heti, kun ell saapui pihapii
riin. Kun aamutoimet oli tehty, niin siirryttiin teepöytään. Itse olin jo syönyt omista eväistä aamupalan, mutta Karille toki yllytettynä maistui ruisleipä. Siinä teetä hörppiessä vaihdettiin ajatuksia kisaamisesta, valmistautumisesta, treenaamisesta ja ties vaikka mistä. Ritva valmistautui omaan starttiinsa ja samalla kertoili meille omia toimintatapojaan.
Kävimme lähettämässä Mummelin matkaan ja totesimme, että edellisen päivän räntäsade oli jättänyt tiet suhteellisen koviksi. Aurinko oli kuitenkin pilkistelemässä pilvien takaa ja tulisi pehmentämään teitä. Räntäsateen tilalle oli tullut erittäin navakka ja hyytävä tuuli.
Aikahan kisatouhuissa kuluu aina siivillä ja vähän meinasi Sellan valmistelussakin tulla kiire. Kari saatiin kuitenkin selkään sopivasti 10 min ennen starttia. Hiljakseen hölkäten Andorra ja Sella lähtivät matkaan. Etukäteen oli sovittu, että ekan puolikkaan menisivät n. 12km/h ja tokan n. 13km/h. Itse kampesin kimpsuni ja kampsuni Mikan Dodgeen. Ihan hillittömän otettu isäntä ei seurastani ollut, mutta kun aikani houkuttelin, niin saimme ihan hyvät keskustelut käyntiin, kun liukastelimme pitkin reittiä. Välillä käytiin kauboilla ostamassa suklaatia ja limukkaa ja sitten taas mentiin.
Ensimmäinen huolto otettiin 6.7km:n kohdalla. Eipä maistunut juoma, mutta muutama porkkana ja kauranjyvänen kelpasi kuitenkin. Aikaa olivat käyttäneet pari minuutta vaille puoli tuntia. Eli ei tosiaankaan sitä 12km/h, mistä oli vähän sovittu. Mutta minkäs teet, jos ei sanaa kuulla ja puhetta ymmärretä.
Mikan kanssa lähdettiin taas kahva edellä eteenpäin ja seuraava huolto pidettiin 12.7km:n kohdalla ja siihen olivat aikaa käyttäneet aavistuksen alle tunnin. Kovia mäkiä sekä ylöspäin, että alaspäin. Ratsastajalle maistui suklaa ja urkkajuoma, mutta Sellaa ei oikeastaan tankkaaminen kiinnostanut. Andorralla oli jotain sellaista, joka sitä kiinnosti paljon enemmän. Sellalla taisi myös olla jotain sellaista, mikä ori-poikaa kiinnosti kohtalaisen paljon.
Reitin jyrkimmät nousut olivat edessä. Lenkin läpi noudattelivat ohjesääntöä, että ylämäet juosten, loivat alamäet rauhallisella hölkällä ja jyrkät alamäet käyntiä. Nelisen kilsaa ennen maalia Kari hoksaa, että Tanja oli jättäytynyt ja jatkoi sitten tauolle yksinään. Vikan kilsan tulivat taluttaen.
Syke laski kahvan mukaan tosi nopeasti (neljässä minuutissa) 43:en iskuun minuutissa. Ilmoittauduttiin sykkeeseen ja aika hämmästyneitä olimme, kun ell mittasi sykkeeksi 60 lyöntiä minuutissa!!! Pari askelta pakkia ja uudelleen huilaamaan. Syke oli omissa mittauksissa taas heti alle viidenkymmenen, mutta odoteltiin kuitenkin 10 minuuttia ja ilmoittauduttiin uudelleen sykkeeseen. Tällä kertaa eläinlääkärinkin mittaamana se oli 40 lyöntiä minuutissa. Muissakaan kohdissa ei ollut huomautettavaa, joten A:n papereilla päästiin tauolle.
Tokalle legille Kari starttaa viitisen minuuttia ennen Tanjaa. Parin kilsan kohdalla 30km:n kisaajat tulivat selkä edellä vastaan ja siihen porukkaan olikin sitten hyvä lyöttäytyä. Samalla varmistettiin, että vauhti pysyisi maltillisena. Kolmikko vaihteli vetohommia tasapuolisesti ja kaikille sopivasti. Tanja eteni suurin piirtein samaa vauhtia vähän taaempana.
Huoltoja otettiin vähän tiuhempaan tahtiin ja lopulta Sellallekin alkoi juoma maistua. Rauhassa etenivät n. 12km/h vauhtia. Olisin toivonut, että vauhtien jakautuminen olisi ollut juuri toisin päin, että eka lenkki 12km/h ja toka 13km/h. Sellalla kun ei ole treenikokemusta mäkisistä maastoista. Pää tammalla veisi sitä eteenpäin kamalaa kyytiä ja jalatkin, joten harkinnan täytyisi tulla ihmishahmon päästä. Onneksi meitä on yleensä mukana touhussa kaksi. Ja siis myös kaksi päätä.
Kakkoslenkki oli toisto ensimäisestä. 7km ennen maalia kolmekymppiläiset hidastivat vähän vauhtia ja Kari jatkoi itsekseen eteenpäin. Hyvää harjoitusta taas Sellalle sekin, että vaikka kavereiden kanssa on kiva, niin yksin täytyy voida myös mennä ja porukasta irtautua.
Noin 4km ennen maalia Ritva ja El Pedro tulivat toisesta suunnasta ja pari kilsaa kulkivat Sellan kanssa yhtä matkaa. 2km ennen maalia Kari sovitusti hölläsi vauhtia ja Pedro jatkoi menoaan. Sella ja Kari ylittivät käynnillä maaliviivan ajassa 3h 28min. Palautumiseen käytettiin varmuuden vuoksi 18 min, vaikka syke oli 5min jälkeen omissa mittauksissa 49. Eläinlääkärin mittaamana syke oli 46. Riipivässä tuulessa seisominen ei tehnyt varmasti kenellekään hyvää. Lisäksi jatkuva nouseminen ja laskeminen rasittaa ihan eri lihaksia, kuin mihin Sellan peppu on tottunut, joten juoksutuksessa liikkeissä oli huomautettavaa. Saman totesin itsekin, kun Sella lähti liikkeelle, että takapään liike ei ollut ihan normaali.
Lenkin jälkeen Sella pääsi talliin ja piehtaroikin antaumuksella taas niin, että turpeet vaan pölisivät. Se joi ja söi ja vaikutti muutenkin oikein tyytyväiseltä. Ja tyytyväisiä oltiin itsekin, sillä reitti oli todella rankka ja viima ei helpottanut asiaa. Aurinko kuitenkin paistoi jo ihanan keväisesti ja antoi uskoa siihen, että kohta ollaan keväässä ja kesässä.
Hyvän päivän kruunasi se, että lastauksessakaan ei tarvittu mitään temppuja, vaan tamma asteli varmoin askelin autoon. Kun omat kamat oli pakattu, palkintojenjaot katseltu ja kaikkia osapuolia kiitelty, niin kotimatka pääsi alkamaan. Sekin sujui aurinkoisissa merkeissä nopeammin, kuin menomatka räntäsäässä. Hyvä reissu ja paljon saatiin taas oppia, jota täytyy koittaa tulevaisuudessa hyödyntää.