Kauden 2014 tavoitteet

Ensisijainen tavoite on saada kisoista hyväksyttyjä suorituksia.

Princzis'in kanssa edetään kisa kisalta matkaa ja vauhtia suunnitelmallisesti kasvattaen. Tarkoitus on saada sille noviisikvaalit (2 x 40-79km ja 2 x 80-90km) kasaan kauden kuluessa.

ERTF on myös tällä kaudella yhteistyökumppanina. Työskentely Avialiksen kanssa toivottavasti jatkuu ja mahdollisesti on muutakin kvaalattavaa kauden edetessä. Ulkomaanreissut tehdään ERTF:n hevosten kanssa, jos ne toteutuvat. Toivottavasti 120km suoritus vihdoin ja viimein tulee.

Valedro alkaa olla nyt omillaan, mutta jos loppukaudesta apua tarvitaan, niin olemme käytettävissä.

Seljankan kuntoutus jatkuu. Jos jalka ei kevääseen mennessä ole kunnossa, niin astutetaan tamma. Jos jalka kestää harjoittelun, niin pieniä luokkia mennään pienen ratsastajan kanssa.

Hopon tavoite on pysyä hyvässä kunnossa ja sen myötä terveenä. Princzis'in kanssa on myös pientä puuhaa, joka pitää paapan varmasti virkeänä.

Karin tavoite on tehdä ehjiä, järkeviä kilpailuja ja mahdollisesti toimia tuomarina silloin kun ei itse ole kilpailemassa. Heidin tavoite on jatkaa vielä yhden kauden verran matkaratsastuskomitean tiedottajana. Tuomarin ja stewardin tehtävät kiinnostavat myös. Yhdessä, tiiminä, on tavoite pystyä suunnitelmalliseen tekemiseen ja analyyttiseen asioiden käsittelyyn, joka toivottavasti jalostaa tekemistä ja toimintaa. Erilaista tekemistä lajin parissa varmasti riittää, mutta pyritään pitämään oman sidosryhmän ulkopuoliset puuhat minimissä.

Kauden 2014 yhteenveto

Urholla olikin aika vaihteleva vuosi. Ensi alkuun oltiin ihan liekeissä, että tässä vasta peli. Sitten alettiin ounastella, että jotain feelua hommassa on ja niinhän eriparisuudelle löytyä vika kaviosta. Oikeastaan lyötiin hanskat tiskiin, mutta kun poitsu keikkui vaan kuvioissa mukana, niin Kari päätti ottaa härkää sarvista kiinni ja alkoi selvittää, mitä asialle olisi tehtävissä. Oppi ei kaatanut ojaan ja Urho loppukaudesta pisteli ihan vakuuttavia tuloksia. KV-kvaalit on viittä vaille valmiit ja bonuksena taskussa SM-kvaalit, jotka tuli oikeastaan yksin ratsastettuna kauden päätteeksi. Muy bien!

ERTF:n kimpassa oli alkukaudesta järkyttäviä pettymyksiä. STRIF oli ihan katastrofi, kun kummaltakin päivältä tuli hylkäys. Äijä keikkui satulassa lähes 200km ja sai palkkioksi känsät käsiin. Onneksi jatko sujui paremmin. Haanjasta jo perinteisesti tulos Avialiksella ja Liettuasta Wierusz:lla saavutettiin vihdoinkin haluttu, janottu, kaivattu ja toivottu tulos 120km:n matkalta. Kisa oli erittäin vaikea ja vaiherikas, joten lopputulos oli todella pienen juhlimisen arvoinen. Yteistyö loppui vähän nolosti, kun Kuumassa saatiin aika tulinen kvaalattava ja homma meni niin pieleen kuin vain voi. Ei tulosta ja kausi päättyi näin ollen hylkäykseen. Mutta kuten aiemminkin mainitsin, niin olin tyytyväinen, kun kukaan ei loukkaantunut.

Turunen teki hyvää työtä omalla tahollaan ja tyytyväisenä ja vähän ylpeänäkin sain seurailla vierestä. Rääpäle on valmis kv-kisoihin.

Valmennettavien määrä kasvoi loppuvuodesta, joten seurattavia alkoi olla enemmänkin.

Sella saatiin paksuksi. Jalka voi hyvin ja on liikutettu kevyesti ja yritetään liikuttaa ihan loppuun asti.

Hopo on voinut vaihtelevasti. Kaadoin sen kesällä ja sen jälkeen on ollut kaikkea pientä. Kevyen kevyttä liikutusta pidetään yllä ja ihmetellään erilaisten hoitomuotojen tehoamista.

Yhteenvetona vuosi jää plussalle. Paljon on tapahtunut ja onnistumiset ja epäonnistumiset ovat seuranneet toinen toistaan tasapainoisesti. Pienin askelin on menty eteenpäin.