Kauden 2013 tavoitteet

ERTF tarvitsee kvaalausapua ja olemme käytettävissä niin paljon, kuin tarvetta on. Vastineeksi Kari saa kilpailukykyisen hevosen ratsastettavaksi ja kisakaveriksi kauden arvokisoihin. Tavoite on hankkia EM-kvaalit pitäen silmällä seuraavia vuosia, jos alkukausi menee menestyksekkäästi ja suorituksia karttuu, niin kokeilemaan lähdetään jo tämä vuonna. ERTF:n kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä. Samalla haetaan rutiinia ulkomaiden kisoihin.

Valedron tavoite on kvaalautua FEI-tasolle ja matkan varrella osallistua aluemestaruuskilpailuihin. Team Hysterian kanssa jatketaan hyvin alkanutta yhteistyötä.

Sellan tavoite on kuntoutua ja ehkä kokeilla loppuvuodesta lyhyitä matkoja. Hopon tavoite on pysyä virkeänä vaarina.

Heidin tavoite on puuhata komiteassa ja SRL:n työryhmissä sekä toimihenkilönä. Karin tavoite on saada tuomariharjoittelut tehtyä loppuun.

Kauden 2013 yhteenveto

ERTF:n kanssa tehtiin taas edellisen vuoden kaltaista yhteistyötä. Avialiksen kanssa koettiin mahtavia reissuja, jotka eivät kaikki kilpailullisesti ajateltuna tuottaneet toivottua tulosta, mutta jokainen kisa vei asioita eteenpäin ja mukavassa paikassa, Haanjassa, Kari ratsasti järkevästi, tiimi toimi kuin ajatus ja lopputuloksena saatiin poseerata tyylikkäinä hevosen kanssa ruusuke suitsissa. Pyysimme ruusukkeen itsellemme ja se on muistona tämän kisakauden parhaasta saavutuksesta. Nina ymmärsi hyvin, että ruusukkeen pyysimme. Alkujaan Karin piti ratsastaa ihan toista hevosta ja toista luokkaa, joten mielenkiintoisella valmistautumisella lopputulos oli aivan loistava. Harmittavasti 120km suoritus jäi edelleen saavuttamatta. Sen olisivat tarvinneet sekä hevonen että ratsastaja.

Valedron kanssa homma eteni vähän meidän ajatuksia hitaammin, mutta kuitenkin herkkis sai kaudelta suorituksen 70km matkalta ja aluemestaruuskilpailuissa hopea olisi ollut otettavissa ja paremmalla tuurilla arpaonni olisi voinut osua kohdalle. Tanjan on hyvä tästä jatkaa ja siirtyä vähitellen kansallisiin luokkiin kummallakin hevosella. Kari ratsasti myös Safeerilla, mutta V on V ja sillä tulee aina olemaan erityinen paikka meidän sydämissä.

Sellan toipuminen on ollut hidasta ja koko kausi meni sitä ihmetellessä ja odotellessa. Lokakuun lopulla päädyttiin siihen, että otetaan tiimiin uusi karvakorva. Princzis debytoi Kuumassa marraskuun alussa. Kari otti vähän ominaisuuksista selvää ja paljoa ei löytänyt huomautettavaa, joten Prinssi jäi meille, mutta joutui luopumaan tittelistään. Sitä kutsutaan nyt aika paljon vaatimattomammin Urhoksi. Vuoden loppu keskityttiin Princziksen totuttamiseen talon tavoille.

Paljon tuli nähtyä ja koettua. Moni asia etenee jo omalla painollaan ja meillä on hyvät rutiinit, joita pitäisi vaan noudattaa. Vähän risaista ja riipivää on hypätä tiimistä toiseen ja koittaa sulattaa omat toimintatavat alkuperäisen porukan toimintatapoihin. Aika hyvin ilman suuria törmäyksiä on pärjätty kuitenkin. Samalla on tullut pohdittua vieläkin tarkemmin sitä, miksi jotkut asiat tehdään niin kuin ne tehdään. Nyt on niin paljon reissattu, että varmaan lähivuosina emme niin paljoa ulkomailla matkustele koppi perässä tai kisaile kotimaassakaan samassa mittakaavassa.

Ei tämä hohdokas kausi ollut ja tavoitteista jäätiin paljon, mutta jotain hyvää kuitenkin ja aina aika kultaa onneksi muistot. Eteenpäin eläväisen mieli ja mikä ei tapa, se vahvistaa.