Kisat 2012 – Team Suonpää

Karin kisakalenteri 2012

11.2.2012 Urjala, 15-120km (taso 2.3, 46km alue)
3.3.2012 Jokioinen, 15-120km (taso 2.3, 40km alue)
31.3.2012 Vesilahti, ERIF, CEI** 120km Hevonen ei starttikunnossa
1.4.2012 Vesilahti, ERIF, Kansallinen 80km Hevosen dokumentit hukassa
12.5.2012 Sastamala, 15-100km, (taso 2.2, 32,7km alue)
18-20.5.2012 Kurgjärve / Haanjamaa, Viro CEI** 120km
2.6.2012 Ypäjä, 15-119km (taso 2.3, 40km alue)
6-7.7.2012 Kurtuvenai, Liettua CEI** 120km
28.7.2012 Punkalaidun, SM-Kilpailut, 100km (taso 1.1)
1.9.2012 Jyväskylä, 16-32km (22km, Seura)
15.9.2012 Punkalaidun, 21-72km (21km, Seura)
20.10.2012 Vesilahti, 17-87km (29km, Alue)
3.11.2012 Kuuma, 13,5-84km (44km, Alue)

Kauden 2012 yhteenveto

Kausi alkoi lupaavasti ja vielä huhtikuussa näytti siltä, että Sella on elämänsä kunnossa. Uskallettiin kiinnittää tavoitteiksi podium-paikka Haanjassa ja ehdottomasti kolmannesta sijasta oli tarkoitus kisata myös NBCH-kilpailuissa. Sella oli paremmassa kunnossa kuin koskaan. Sille oli 80 km ihan pelkkä suupala ja viimeisessä kisassa palautumiset tauoilla ja lopussa parin minuutin luokkaa.

Hopolla oli heti alkuvuodesta outoa epäpuhtautta liikkeessä ja todettiin, että sen eläkevuodet saavat alkaa. Vähän kuitenkin mietittiin, että se voisi ehkä pari pientä kisaa kiertää, mutta meille tuli muuta ohjelmaa, joten Hopo vietti lokoisia eläkeläispäiviä, kun selvisi silmävammasta ja erittäin pahasta ähkystä. Olimme onnellisia, että se oli elossa.

Jo tammikuussa oli sovittu team ERTF:n kanssa yhteistyöstä. Heillä oli tarvetta pelottomalle ja kokeneelle ratsastajalle ja Karilla oli tekemisen puutetta, kun minä lepäilin kotona operoidun olkapääni kanssa. Kari otti mielellään vastaan kvaalaushommat, joita oli tarjolla. Samalla saimme muutenkin vertailukohtaa omaan tekemiseemme ja toivon, että ERTF sai myös jotain iloa meidän osallisuudesta.

Koska pitkän tähtäimen tavoitteet on asetettu aika korkealle, oli tarkoitus saada kauden aikana ainakin kaksi 120km suoritusta. Näin ei kuitenkaan käynyt. Huono onni seurasi meitä ERIF-kisoista loppuvuoden SM-kisoihin asti. Pettymystä pettymyksen perään ja henkisesti kovin paikka oli Kurtuvenai. Ne kyyneleet, jotka palkintojenjaossa vuodatin olivat niin lohduttomat, että niitä en varmasti muutamaan vuoteen unohda. Se hetki on ollut tämän lajin parissa vietetyistä pahin. Suoritus ja voitto oli ollut otettavissa ja Kari ratsasti erittäin viisaasti. Tauolle tuli joukon paraskuntoisin hevonen, mutta Dali-raasu jäykistyi ennen uusintatarkastusta ja viileni vähän muutenkin, eikä saanut enää lähtölupaa 15 km:n lenkille. Paha, paha paikka!

Onnistumisia onneksi kuitenkin tuli. Kilpailuina vähäpätöisiä, mutta muilla mittareilla mitattuina erittäin merkittäviä. Valedron kanssa tehtiin töitä pitkin kesää ja lopulta se pääsi kokeilemaan tositoimia ja Kari hoiteli hommat siten, että kokematon ja herkkä hevonen sai jopa muutaman tuloksen. Kausi päättyi melkoiseen ilotulitukseen, kun Valedrolle kikkailtiin hyväksytty suoritus Kuumassa 44km:n kisasta. Moni hymyili vinosti tuuletuksille, mutta kuka hevosen tunsi ja tiesi sen ongelmat, ei voinut olla ottamatta osaan riemuun. Kyyneleet valuivat jälleen, mutta ihan muista syistä kuin Liettuassa.

Kausi antoi valtavasti kokemuksia erilaisista tilanteista. Vaikka omat hevoset pysyivät kotona, niin osaaminen karttui valtavasti. Ja lisää saatiin varmasti ainakin nöyryyttä. Lyötyä lyötiin oikein olan takaa. Edes tuuri ei ollut mukana. Jos ei Valedron kanssa olisi tullut onnistumisia ja oikeastaan läpimurtoa, niin kausi olisi ollut kaoottinen. Tästä ei nyt kuitenkaan voi enää alemmas vajota ja pitkän tähtäimen tavoitteet pysyvät samoina, vaikka niiden saavuttaminen nyt vaatiikin super-onnistumisia. Yhteistyö eri tiimien välillä oli kuitenkin jotain ihan uutta ja toivottavasti antaa intoa myös muille tiimeille lyödä hynttyyt yhteen ja tavoitella synergia-etuja. Jos on valmis vähän avaamaan omaa toimintaansa, niin saa myös toiselta tiimiltä ihan valtavasti.