Kisat 2010 – Team Suonpää

Sellan kisakalenteri 2010

16.1.2010 Vesilahti, alue 15-80 (30km)
21.2.2010 Jokioinen, alue 15-80 (50km) KISAT PERUTTU
20.3.2010 Sauvo, 15-120 kans (50km)
17.4.2010 Vesilahti, CEI 80-160 KV (CEI1* 80km)
21-23.5.2010 Kurgjärve, CEI 80-120 KV (CEI1* 80km)
7.8.2010 Urjala, 15-80 alue, HÄMEEN mestaruus (50km)
14.8.2010 Möhkö, 15 - 50 (30km) KISAT PERUTTU
4.9.2010 Vesilahti SM-kilpailut 15-120 km (SM 100km)
19.9.2010 Paippinen ESRA aluemestaruus, 15-80 (80km)
6.11.2010 Jokioinen, Halloween, alue 15-50 (50km)

Kauden 2010 yhteenveto

Edellisen kauden tulokset menivät niin yläkanttiin, että tälle vuodelle pistettiin aika kovat tavoitteet niin tulosten, kisakilometrien, kuin myös treenikilometrien suhteen. Asetettuja tavoitteita ei täysin saavutettu, mutta oli meillä huonoa tuuriakin ja vastoinkäymisiäkin sen verta, että kokonaisuutena kauteen täytyy olla tyytyväinen, vaikka paljon, paljon jäi myös hampaan koloseen.

Hopon kausi, ura ja elämä oli vähällä katketa, kun keväällä se otti Sellalta potkua vastaan ja sen takia olikin pitkällä huililla. Riitta kuitenkin kävi hölkkäämässä sen kanssa Kouvolassa 30km ja se oli ihan mahtava suoritus, kun muutamaa viikkoa aikaisemmin harkittiin jo pulttipyssyä. Kun hevonen alkoi olla kunnossa, niin otin itse osumaa laitumella ja loppuvuosi olikin Hopon ja itseni osalta kutakuinkin siinä.

Sellan kunto kohosi kohisemalla keväällä ja huhtikuussa helppoakin helpompi voitto ensimmäisissä FEI-kisoissa tuntui jotenkin ihan uskomattoman hyvältä, vaikka ulkomaiset haastajat loistivat poissaolollaan. Siitä oli hyvä lähteä keskittymään Viron reissuun, joka myös oli menestyksekäs. Varmasti vielä monta vuotta muistamme tuon ensimmäisen reissun hevosen kanssa maan rajojen ulkopuolelle. Noviiseina ja ihan tumpeloina kuitenkin hoidimme oman osuutemme ihan näpsäkästi.

Ehkä alkuvuosi tehtiin vähän liikaa kaikkea ja nälkä kasvoi syödessä. Lauidunkautena oli ongelmia asioiden järjestelyissä ja sitten kun vielä jättäydyin saikulle, niin paletti hajosi. Kari koitti omin avuin kuitenkin lähteä alumestaruuskisoihin ja Sella haettiin kisaan suoraan laitumelta. Valmistautuminen ja pää eivät kestäneet kisaa ja lopputuloksena surullinen hylkääminen ekalta paikalta. Siitä alkoikin matalalento ja räpiköinti. Sellalla vatsa oireili ja muutenkin asiat eivät menneet, niin kuin olisi toivonut. Tuli paskaa niskaan oikein huolella ja ikäviä puheita sieltä ja täältä. SM-kisat päättyivät kummallisesti kakkosijalta ja ikinä emme tule nielemään sitä, että hevonen olisi ontunut. Mutta niin kuin sanonta kuuluu, on eläinlääkärin sana laki, joten asian kanssa eletään. Tavallamme.

Vastoinkäymisten jälkeen Kari halusi ehdottomasti palauttaa tiimin itsetunnon kohdilleen ja päätti ratsastaa Paippisissa yksin 80km. Homma kaatui jo lastaukseen, sillä Sella riehui ja rettelöi siihen malliin, että venäytti kankkunsa. Ensimmäisten 5km:n jälkeen Kari jo totesi, että liike ei tuntunut normaalilta. Homma jäi kesken.

Hetki jo mietittiin, että lopetetaan koko touhu. Rahaa ja aikaa menee ihan liikaa ja jos ei kerta hommaa osata hoitaa, niin voisi välillä vaikka keskittyä johonkin muuhun asiaan. Päätettiin, että kevennetään treeniä ja unohdetaan ryppyotsaisuus ja lisäksi jätetään kisoissa remppaaminen muille. Päätös pitikin ihan hyvin, mutta kun kauden vikat kisat lähestyivät, niin ajateltiin, että käydään vielä ottamassa vika hyväksytty suoritus. Sitten voidaan vaikka lopettaa, jos siltä tuntuu, mutta hylkäämisiin tai keskeytyksiin ei oikein luonne anna myöden lopettaa.

Hetkellisen rähmällään rämpimisen jälkeen Kuuman 50km hyväksytty suoritus, joka otettiin varman päälle, tuntui ihan mahtavalta. Ja keskinopeus 16.5km/h, muutaman minuutin palautumisineen, tuotti mielihyvää siinä määrin, että lyhyelle talvitauolle oli hyvä jäädä.

Kauden päätyttyä oli ratsukko kotimaan kilometri-rangingissa sijalla 7. FEI-rankingissa sijalla 1147/4189. Ihan upeana pidämme itse kansainvälistä debytointia. Pidämme merkittävänä sitä, että hevonen on itse treenattu, harjoitteluohjelma itse rakennettu ja kaikki muutenkin ihan oman tiimin kesken tehty. Apuja ei ole pyydetty, eikä suuremmin saatukaan, joten saavutukset menee ihan kokonaan omaan piikkiin.

Treenikilometrejä kertyi Sellalle 2094,1 ja Hopolle 1562,1. Jäimme asetetusta tavoitteesta, mutta kertakaikkiaan aika ei riitä parempaan ja sitten oli nämä pienet sairastelut ja tapaturmat, jotka heti pienentävät myös kilometrikertymää. Samoin laidunkaudeltahan ei kirjattavaa kerry, vaikka liikkuvat melkoisesti.

Tulevana kautena keskitytään pääasiassa FEI-kisoihin, kolmiin koitetaan päästä mukaan. Matkana ensisijaisesti 80km, mutta jos systeemit sujuvat hyvin, niin ehkä on aika kokeilla myös 120km:n kisaa. Seuran vaihto ehkä antaa uutta taustatukea ja tietämystä kaikesta, mikä lajiin liittyy. Paljon parempaa osaamista ei kotimaasta löydy.

Hopon kanssa katsotaan, jos parit pikkukisat kierrettäisiin. Muutoin vaari saa jatkaa sparraajana, jota virkaa se on nytkin hoitanut aivan mahtavasti ja opettanut Sellan liikkumaan oudossakin maastossa reippaasti ja rohkeasti. Mutta kasvatustyötä Hopollakin vielä riittää, joten yhteislenkit jatkuvat.

Treenikilometrien määrää koitetaan edelleenkin lisätä. Sellan olisi hyvä päästä kolmeen tonniin ja Hopolle oiva summa olisi parin tonnin tuntumassa. Joten haastetta ja nälkää riittää, vaikka toiminnan tyyliä vähän muutetaan ja pyritään jatkossa olemaan enemmän näkymättömissä.