Kisat 2009 – Team Suonpää

Kauden 2009 yhteenveto

Alkuvuosi treenattiin kovasti. Hopolla räkätaudin vuoksi vähän saikkua, mutta muuten ensimmäinen puolikas tehtiin valtavasti töitä. Harjoittelua muutettiin siten, että on enemmän vapaapäiviä, mutta myös vastavuoroisesti enemmän pitkiä ja pitkäkestoisia lenkkejä. Kesällä kierrettiin kisoja ja laidunnettiin. Pidettiin tallissa ennen kisoja, mutta heinän vaihtelu tuotti ongelmia Sellan vatsalle. Tulevana vuonna täytyy jotenkin järkeillä laiduntaminen eri tavalla. Vähän vaan vaikeaa, kun hevoset ovat vieraalla ja ei voi ihan niin paljoa veivata asioita, kuin jos olisivat kotona.

Lokakuun puolesta välistä joulukuun puoleen väliin hevoset saivat olla aika kevyellä käytöllä. Vapaapäiviä lisättiin ja lenkit olivat lyhyitä sekä kilometrimäärissä, että ajassa mitattuna. Joulukuun puolessa välissä alettiin taas tehdä töitä, mutta melkoisen kipakka pakkanen vähän häiritsi treenien aloittamista.

Hevoset pysyivät terveinä koko vuoden, jos ei oteta lukuun Hopon epäonnista vilustumista heti tammikuussa. Sellan vatsan kanssa oli ongelmia, kun siirryttiin laitumelta kuivalle. Tuotakin asiaa pähkäiltiin ja pohdittiin, mutta mitään selkoa ei siihen saatu. Jollain tavalla hitaammin siirtymisen pitäisi tapahtua, että vatsa ei reagoisi.

Keskikesän hellekisa jää ikuisiksi ajoiksi kummittelemaan takaraivoon, kun tehtiin valmistautuminen ja suoritus liian kepeästi ja sen myötä homma menikin täysin reisille. Näytti hyvin toteen sen, että lyhytkin matka vaatii täydellisen panostuksen onnistuakseen.
ESRA:n mestaruus oli salainen haave ja se toteutui. Lähinnä lähdettiin hakemaan toista sijaa. Hopo teki ehjän kauden ja siihenkin täytyy olla erittäin tyytyväinen. Riitta innostui loppukaudesta kisaamaan sillä ja ratsukko tuntuu toimivan hyvin. Vähän harmittaa molempien yksi hylkäys, sillä kisakilometrikertymä olisi näyttänyt vielä paremmalta, jos hylkäyksiä ei olisi tullut. Vaikka ne kuuluvat lajin luonteeseen, niin kyllä vetävät aina mielen mustaksi ja joka kerta pyhästi vannoo, että näin ei tule ikinä enää tapahtumaan.

Loppuvuodesta Sellaa ja Karia palkittiin ja saimme myös himoitsemamme hevospatsaan vuodeksi kotiimme. Se onkin eteisessä hienolla paikalla niin, että jokainen, joka meille tulee sen varmasti huomioi. Seuratasolla ja aluetasolla ratsukko putsasi aina tyylikkäästi pöydän.

Treenikilometrejä kertyi Sellalle 2140 ja Hopolle 1700. Niihin voi olla ihan tyytyväinen, mutta edelleen toivoisin, että Hopokin pääsisi 2000km:n rajapyykin yli. Sellallakin kilsoja voisi olla enemmän, mutta toisaalta laidunsivat aika pitkään ja suurella laitumella meno oli varsin vauhdikasta, joten jos sekin liikunta kirjattaisiin, niin kilometrejä tulisi reilusti lisää. Olivat nimittäin molemmat laidunaikana todella timmissä kunnossa, joten pelkäksi syömiseksi ei homma ehtinyt mennä.

Kisakilsoja Sella keräsi 350 ja sijoittui tuolla määrällä valtakunnallisesti kolmanneksi ja kertymä oli vain 10km Dalin kertymää alhaisempi. Hopolla kisakilsoja saatiin kasaan 75. Kertymän perusteella Hopo oli sijalla 30 ja jakoi sijoituksen Aten ja Talantin kanssa. Sellan kisakilometrikertymä on komea, mutta Hopolle olisi suonut kolmekymmentä lisää, niin olisi vielä kertaalleen päässyt yli sadan kilometrin.

Ratsukkona Kari ja Sella rankattiin vuoden toiseksi eniten kilometrejä keränneeksi ja Kari oli ratsastajana kolmanneksi ahkerin. Joten saavutus on aivan erinomainen.

Ulkomaisia kisatuloksia ei vielä saatu, mutta saatiin kuitenkin kvaalit kuntoon ja FEI-passi, joten ensi kaudella myös kansainvälisiä tuloksia lähdetään tavoittelemaan. Haasteita ja tavoitteita riittää siis tulevillekin kausille. Koitetaan treenata tunnollisesti ja järkevästi ja pitää hevoset ehjinä. Tehdään edelleen omaa työtä oman osaamisen ja omien tavoitteiden mukaisesti. Valmennusapua haetaan seuravaihdoksen myötä. Sellalla koitetaan saada 120km:n suorituksia ja Hopo hölkkää pikkukisoja mielen virkeyden vuoksi. Katsotaan, mihin tiimillä rahkeet riittävät. Keväällä Viroon, kesällä yritys 120km:n kilpailusta ja jos se onnistuu, niin loppuvuodesta ihan kokeilumielessä SM-kisojen lähtöviivalle. Sinne on pitkä matka ja paljon tehtävää, mutta tavoitteita täytyy uskaltaa asettaa ja niihin pyrkiä, jos jotain haluaa saavuttaa. Tulosta ei varsinaisesti lähdetä tekemään, mutta suorituksia kuitenkin. Nöyränä, mutta ei nöyristellen, painellaan kokeneempien tekijöiden sekaan ja taas kohtia uusia ja entistä kipakampia haasteita.