14.10.06, Espoo 15km (18km) syke 56
Lähtölista 15km

18. Marjut Toivanen – Rani (sh, ruuna, 11v, Raino – Resona – Resori)
19. Riitta Ariluoma – T.M.Piirto (sh, ruuna, 15v, Hilto – Pimaska –Jaska)
20. Tiina Vesterinen SuMaRa – Kiikun-Ajatus (sh, ruuna, 18v, Suikku – Aivastus – V.T. Ajatus)
21. Kari Kärkkäinen SuMaRa – Hopo (sh, ruuna, 15v, Jäävin-Poika – Narina – Vieteri)
22. Sanna Auvinen – Lady Glazika ox (tamma, 16v, Glaz SE ox – Klassika SE ox – Mamluk SU ox)
23. Elisa Käkönen K-hr – Heijari-Poika (sh, ruuna, -87, Tähtipöly – Siron-Sisko – Hätävara)
24. Meri Hillberg SuMaRa – Vihurika (sh, tamma, -97, El Vihuri – Ulrika – Jonne)
25. Sanna-Maija Hahto SuMaRa – Dianna ox (tamma, -02, Colorado II ox DE – Dixy ox PL)
26. Mirja Kupari – Birta (islanninhevonen, tamma, -93)
27. Salka Viertokangas SIHY – Tanjan-Tähti (sh, tamma, -91, Hilun-Pisko – Tanjaana – Vieteri)
28. Suvi Rask SuMaRa –Amiral Knick (lv, ruuna, -91, Demilo Hanover – Maria Vip – V.I.P.)
29. Minna Salomaa KrG – Hutcape’s Boy (lv, ruuna , -91)
30. Johanna Koivunen – Brá frá Laekjarbakka (islanninhevonen, tamma)
31. Jorma Forsvik – Strauss (pv, -94)
32. Elina Kuusela MänRa – Charlotte (tamma, -90)
33. Tarja Nordman SIHY – Smyrill frá Fageräng (islanninhevonen, ruuna, -93)

Tulokset:
(Ratsastaja Hevonen Seura Lähtöaika Tuloaika Sykeaika Ratsastusaika)

Marjut Toivanen - Rani 11:30 13:33 13:51 2h03min 8,78km/h
Riitta Ariluoma - T.M.Piirto 11:30 13:33 13:51 2h03min 8,78km/h
Tiina Vesterinen - Kiikun-Ajatus SuMaRa 11:30 13:33 13:46 2h03min 8,78km/h
Sanna Auvinen - Lady Glazika ox 11:30 13:36 13:49 2h06min 8,57km/h
Elisa Käkönen - Heijari-Poika K-Hr 11:30 13:47 13:59 2h17min *7,89km/h
Sanna-Maija Hahto - Dianna ox SuMaRa 11:30 13:47 13:56 2h17min 7,89km/h
Mirja Kupari - Birta 11:30 13:33 13:42 2h03min 8,78km/h
Salka Viertokangas - Tanjan Tähti SIHY 11:30 13:40 13:58 2h10min 8,29km/h
Suvi Rask - Amiral Knick SuMaRa 11:30 13:36 13:49 2h06min 8,57km/h
Johanna Koivunen - Brá frá Laekjabrakka 11:30 13:59 2h28min *7,29km/h
Jorma Forsvik - Strauss 11:30 13:33 13:48 2h03min 8,78km/h
Elina Kuusela - Charlotte MänRa 11:30 13:40 13:58 2h10min 8,29km/h
Tarja Nordman - Smyrill frá Fageräng SIHY 11:30 13:59 2h28min *7,29km/h
Kari Kärkkäinen - Hopo SuMaRa hyl (Syke 58) 11:30 13:36 13:55 2h06min 8,57km/h
Meri Hillberg - Vihurika hyl
* Reitti oli osittain sateen pehmentämä, joten hyväksytyn suorituksen sai myös enimmäisajan ylittänyt/minimi keskinopeuden alittanut ratsukko

Perjantaina 13.10.06 käyn jo päivällä pakkailemassa kamoja kasaan. Kotona on pohdittu lista tavaroista, jotka otetaan mukaan. Lyön tavarat kasaan ja illalla Kari käy nostamassa ne kyytiin. Jarko tulee kotiin yöksi, sillä hänet on myös värvätty huoltojoukkoihin. Pauliina ilmoittaa, että tulevat katsomaan ja tämä lyö Karille vähän lisää painetta.

Lauantaina 14.10.06 herätys komppaniassa kello kuusi. Alan keitellä puuroa ja tsekataan listasta, että kaikki tarvittava on mukana. Perhosia vähän vatsanpohjassa ja kisapäivä on alkanut. Pikkaisen olemme myöhässä jo kotoa lähtiessä, mutta aikataulu on väljä, joten se ei aiheuta kriisiä. Auto on täydessä ja lastissa ja viimeisenä kyytiin tulevat eväät kisaajalle, sekä huoltojoukolle.

Puoli kahdeksalta olimme tallilla jo hommailemassa. Siinä sitten herra H harjattiin ja suojitettiin, miehet hakivat heiniä ja kannettiin vikat kamat autoon. Sitten ei muuta kuin hevonen kärryyn ja ykkösellä ylös. Kivaahan sinne ei sen mielestä ole mennä, mutta ruunan täytyy tehdä, mitä sen täytyy tehdä. Varovasti lähdemme etenemään kohti Espoon Marketanpuistoa.

Ajomatkalla Kari oli jo kovin kireänä. Matka sujui nopeasti, vaikka liikennettä olikin yllättävät paljon. Kisapaikka löytyi vanhasta muistista. Olimme mestoilla hyvissä ajoin puoli kymmeneltä. Kari paineli heti kisatoimistoon selvittämään papereita. Tällä kertaa kaikki oli kunnossa ja aloimme purkaa Hopoa ulos kärrystä. Se tuli nätisti ulos, kun oli jo vähän koputellutkin, että ovi open.

Hopolainen oli hermostunut. Kisapaikalla oli liikaa hässäkkää ja oma hermostuneisuutemme tuplaantui tietenkin taas hevosessa. Vaikka koitin talutella sitä pitkin piha-aluetta ja annoin sen maistella pihanurmea, niin siltikään mikään ei ollut hyvin ja kaikkea piti höristellä ja uhitella. Kari tiuski ja minä en tietenkään osannut tehdä mitään oikein. Jarko vanhasta tottumuksesta pysyi taka-alalla. Jouduin jo vähän sanomaan, että jos ei kiukkuaminen lopu, niin lähden kotiin ja saa herra hoitaa koko touhun itsekseen. Eli tämä normaali tarina. Omalle eukolle kun on niin helppo kiukuta. Jos huoltaja olisi joku muu, niin varmaankaan ei tarvitsisi kiukkua ja kyyneleitä nieleskellä.

Hyvissä ajoin Hopo pääsi kuitenkin rusetti hännässä lääkärintarkastukseen. Mitään huomautettavaa ei ollut, ainoastaan lääkäri kyseli sukua, kun Hopo oli muutaman pitkän raviaskeleensa ottanut. Lainamittarilla (Hektalta) mitattu aamulämpö oli 38 astetta ja kisapaikalla mitattu syke 48. Lääkärintarkastuksen jälkeen harjasimme, satuloimme ja suitsimme pyörivän otuksen ja Kari hyppäsi selkään lämmittelemään. Minä ja Jarko menimme autoon salaa kaakaolle. Siinä hässäkässä Pauliina porukoineen ilmaantui kisapaikalle ja yllätti meidät keksin muruset rinnuksilla. Lähdimme porukalla katsomaan starttia, olin aika jännittynyt.

18km luokassa oli todellinen kuhina, kun lähtijöitä oli viivalla 16 ratsukkoa. Suunnitelmamme mukaan Hopon piti päästä alussa kärkeen, ettei alkaisi rettelöidä. Sen mitä näin, niin pääsivät kuuden ekan joukkoon, eli aika keskivaiheille ja pahaan puristukseen. Tiesimme, että alkupätkä on yhtä kuravelliä ja kapealle polulle ei todellakaan ole tilaa kuin yhdelle hevoselle kerrallaan. Joten ongelmia oli tiedossa. Hopo kun ei siedä, että se ohitetaan ja se ei todellakaan anna kenellekään tilaa.

Kun startti oli ohi, saapuivat paikalle myös Anneli ja Jenna karvaisine kavereineen. Tutkailimme hetken karttoja ja päätimme lähteä reitin varteen pälyilemään touhua. Reittikarttoja meillä oli enemmänkin, kun haimme niitä huoltotarkoituksiin. Päätimme mennä molemmille huoltopisteille. Ensimmäiselle oli matkaa n. 5km ja siitä seuraavalle taas n. 5km. Arvioitu aikataulu oli, että ekaan pisteeseen Hopo ja Kari tulevat alle puolen tunnin ja seraavalle pisteelle mielellään alle tunnin. Sitten olisi ollut hyvä rullata tyhjäkäynnillä loppureitti.

Samaan aikaan maastossa Karilla oli oletettuja vaikeuksia. Ujona poikana ei uskaltanut pitää paikkaansa kärkijoukossa, vaan kun takaa joku huuteli toistuvasti, että päästä ohi ja mene sivuun, niin Kari ohjasi Hopon sivutielle ja päästi koko lössin ohi. Hopo oli tehnyt selväksi, että sen hännässä ei vieraat hevoset roiku. Kun muut painelivat ohi, niin Hopo oli tarjonnut Karille pienet rodeot, ennen kuin oli uskonut, että näin se nyt vaan on, että muut menevät ja hän ei.

Kun ekalla taukopaikalla nähtiin, niin aikaa oli kulunut tuhottomasti. Meidän suunnitelmat kun olivat sellaiset, että alku lujaa ja loppu hiljakseen. Kari kulki sellaisen letkan perässä, jossa ekan pitäessä kakkataukoa koko jono pysähtyi. Kävin sihahtamassa, että porukasta täytyisi päästä eroon, sillä aikaa oli kulunut jo kolme varttia ja matkaa taitettu viitisen kilsaa. Siitä lähtiessä Kari pääsikin isoimman porukan ohi ja Hopo alkoi rauhoittua, vaikka olikin jo alkujännityksessä vetänyt itsensä aivan vaahtohikeen.

Lyöttäytyivät yhden lämppärin ja arabin kyytiin ja siinä olikin hyvä mennä. Seuraavan pätkän vetivät huomattavasti reippaammin, mutta noin puolenvälin huoltopisteellä eroa kärkijoukkoon oli melkein puoli tuntia. Kärki meni sitä vautia, joka oli kotona arvioitu myös Hopon vauhdiksi. Hopo ja Kari olivat tässä kohtaa käyttäneet aikaa tunnin ja vartin.

Vielä katsottiin kartasta yksi ylimääräinen tarkkailupiste n. 5km ennen maalia. Kärkiryhmä oli jo ohittanut paikan, kun sinne ehdimme. Karin ja Hopon kolmikko oli taas lisännyt reippaasti vauhtia. Hopo näytti hyvävoimaiselta ja ihan innokkaalta menemään. Pahasti oli vaan selvää, että eivät juurikaan ehdi loppumatkaa kävelemään, vaikka taktiikan piti olla sellainen, että vikat 3 km mennään käyntiä. Maksimiaikaan oli varaa enää 45 minuuttia. Koitin Karille sanoa, että eivät ehdi riittävästi jäähdytellä. Kisakumppani alkoi kinata kanssani, että kyyyyllä he ehtivät. Varmaan kuumaverisellä ehtiikin, mutta Hopolainen kylmänä poikana tarvitsisi pienen rauhoittumisen loppukilometreillä, muuten isopyörä jauhaa vielä pitkään. Jatkoivat reippaasti matkaa eteenpäin ja me suuntasimme kilpailukeskukseen.

Maalipaikalle otimme sykemittarin, pyyhkeitä, riimun ja riimunarun, sekä erilaisia juomaseoksia mukaan. Tarkoitus oli hoitaa jäähdyttely traikulla ja tehdä maalialueella vain nopeat alkutyöt. Vähän yli kahteen tuntiin tulivat maaliin luokan kärkiporukka rauhallisesti käyntiä. Kaikessa rauhassa tutkailin kelloa, kun kaksi minuuttia myöhemmin kaahottavat maaliin lämppäri, arabi ja Hopo. Siinä kohtaa oli jo aika selvää, että syke ei ehdi laskea. Olivat ottaneet kärkiporukkaa aivan mielettömästi kiinni vikoilla kilometreillä, vaikka piti kävellä. Aikaa jäi vielä vajaa kymmenen minuuttia käyttämättä, joten syytä kaahottaa ei olisi välttämättä ollut.

Jarko raukka ravasi parkkipaikan ja kisakeskuksen väliä, kun aina jotain oli unohtunut ja satulakin piti saada sateen suojaan. Minä ja Kari valelimme vettä Hopon päälle ja samalla suurimmat hiet ja kurat saatiin pois.Syke laski todella nopeasti aluksi ja hetken olin toiveikas, että ehkä se laskeekin ihan niin kuin kotona. Tulosyke oli 99 ja hetken nurmea mutusteltuaan Hopo oli sen pudottanut jo 70 iskuun. Siihen se sitten jämähti pitkäksi aikaa ja kun 19 minuuttia oli kulunut, syke oli n. 60 ja sahasi siinä vähän yli, vähän ali. Kari otti kiukkuisesti mittarin irti. Sitten menivät sykemittaukseen. Siinä oli vielä pieni mahdollisuus, kun eläinlääkärillä oli jonoa. Tilanne oli kuitenkin meille kaikille niin jännittävä ja ympärillä sellainen hässäkkä, että syke ei vaan laskenut riittävästi. Mittauksessa piti kuopia ja huiskia vähän takasellakin, joten pinna oli ukolla kireällä. Lopullinen mittaus sai tulokseksi 58. Niin lähellä, mutta kuitenkin karvan verran yli (sallittu syke 56). Varsinkin, kun yliaikaakin ehti kulua. Reitti oli ollut järkyttävän raskas ja ei tosiaankaan mitään sunnuntaiköpöttelyä. Urku auki olisi pitänyt olla kuskilla kanttia mennä hiihtoputkista ja kapeista silloista yli ja ali ja painaa liejuisilla poluilla ja hautakivinäyttelyn lomitse ilman pienintäkään epäilystä omista tai hevosen valmiuksista. Loppu oli tultu liian kovaa ja tilanne maalialueella Hopolle liian stressaava. Alussa ei olisi pitänyt antaa yhtään muille eteen ja olisi vaan röyhkeästi täytynyt pitää oma paikka. Rusetti hännässä kertoo takana tulevalle sen, että Hopon häntään ei parane tulla nuohoamaan ja sen jälkeen homma on aika pitkälti takana olevan omalla vastuulla.

Vähän apeana vein Hopoa takaisin traikun suuntaan. Jarko kantoi kamoja ja Kari meni vessaan. Kannustusjoukot lähtivät koteihinsa ja aloimme laittaa Hopoa kuljetusvalmiiksi. Sitä ennen se sai ihanan litkun, jossa oli melassisiirappia, pilkottua porkkanaa. lesettä ja ripaus kauraa. Hyvin maistui. Hopo oli hyvävoimainen ja meni reippaasti kärryyn mutustamaan heinää. Lyötiin kamat kasaan ja lähdettiin kotiin suunnittelemaan seuraavia kisoja. Kunhan saavät tämän aloitusluokan läpi, niin pidemmillä matkoilla on väljempää, joten ei tule noin älyttömiä massalähtöjä, kuin tämä oli. Nyt täytyy vaan totuttaa sitä tuohon hässäkkään ja opetella itse olemaan rauhallinen.

Hopo pääsi suihkuun omalla tallilla ja oli edelleen vähän hermostuneen oloinen. Huolellinen pesu, kuivaus ja loimi päälle. Sitten omaan boksiin ison heinäkasan kanssa. Kun paria tuntia myöhemmin kävimme ottamassa loimet ja pyyhkeet pois, se oli taas oma itsensä. Rauhallinen möllistelijä. Onneksi se ei itse ollut ollenkaan pettynyt vaan tyytyväinen siihen, että päivä oli ollut toimintaa täynnä ja heinää oli tarjoiltu runsaasti.

Seuraavana päivänä ratsastaja oli ihan poikki ja analysoimme kisaa raivokkaasti. Teimme suunnitelmia tulevien koitosten varalle ja konsultoimme Pauliinaa meitä askarruttavissa asioissa. Pauliina oli vakaasti sitä mieltä, että kunto on kova, mutta hermoissa vielä petrattavaa. Aamupäivällä menimme Hopoa moikkaamaan. Sillä oli jaloissa ihan aavistuksen verran nestettä, mutta puolentoista tunnin kävelyn jälkeen nivelet olivat kuivat. Aluksi askel oli vähän terävä ja lyhyt, mutta hetken käveltyään askel venyi ja rentoutui. Ennen liikutusta Kari venytteli jalat ja ennen venyttelyä minä olin hieronut kotona Karin jalat. Jos Hopolla on paikat yhtä jumissa, kuin isännällä, niin voi sitä raukkaa.

Toinen päivä kisan jälkeen Hopo vaikuttaa jo täysin palautuneelta. Sen sijaan äijä on kankea kuin heinäseivas. Karilla on nilkat turvoksissa ja riisuminen sekä pukeminen aiheuttaa kovaa ähinää. Taitaakin olla niin, että ennen seuraavia kisoja täytyy Karin treenata kovasti ja Hopo saa ottaa rennommin. Kisasta jäi kuitenkin kokonaisuudessaan hyvä mieli. Tuskin kenelläkään muulla kisaajalla on niin vähäistä kokemusta taustalla, kuin Karilla ja tuskin kellään oli myöskään niin vihreää huoltotiimiä ja silti saimme homman hoidettua aivan hienosti läpi. Jos syke jää kiinni kahdesta lyönnistä, niin ei kanduu vaipua epätoivoon, vaan miettiä, että mitähän tässä pitäisi tehdä toisin. Saimme jo Pauliinalta paljon vinkkeja ja nyt täytyy vaan alkaa Hopoa totuttamaan hässäkkään. Eiköhän alkuvuodesta löydy joku kisa, josta päästään pokkaamaan se tavoiteltu hyväksytty suoritus.