2.11.13 jokioinen, alue
Alueluokka, taso 2.2, ihanne

Lähtölista

5. Karita Pynttäri (SuoRa) - Matin Lento, suomenhevonen, ruuna
6. Antti Komulainen (PiSeRa) - Shadow Jumper, Saschen-Anhalt, ori
7. Leila Karavirta (SuMaRa) - Providence Sky, arabiristeytys, tamma
8. Marjut Toivanen (SuMaRa) - Export, eestinhevonen, ruuna
9. Riitta Ariluoma (SuMaRa) - Platino, suomenhevonen, ruuna
10. Kai Torp (LAR) - Breget, terskinhevonen, ruuna
11. Kiia Miettinen (PoRa) - GR Safeer DE ox, arabialainen täysverinen, ruuna
12. Kari Kärkkäinen (RieRat) - Princzis SE ox, arabialainen täysverinen, ruuna
13. Annika Tienhaara (YR) - Marvel Apt, amer.orlov, tamma

Tulokset

HYV, Kari Kärkkäinen, Princzis SE ox, 1h32min, 14,3km/h
HYV, Marjut Toivanen, Export, 1h40min, 13,2km/h
HYV, Riitta Ariluoma, Platino, 1h40min, 13,2km/h
HYV, Kai Torp, Breget, 1h40min, 13,2km/h
HYV, Karita Pynttäri, Matin Lento, 1h55min, 11,5km/h
HYV, Leila Karavirta, Providence Sky, 1h56min, 11,4km/h
HYV, Antti Komulainen, Shadow Jumoer, 2h11min, 10,0km/h
HYL, Kiia Miettinen, GR Safeer DE ox, ontuminen otj (1h32min, 14,3km/h)

Kello hirnahti puoli kuudelta. Päätettiin ottaa varman päälle ja varata lastaukseen tunti aikaa. Aamutoimet oli nopeasti tehty ja auton loppupakkaus ei ottanut juurikaan aikaa. Vähän ennen seitsemää oltiin tallilla. Viisi yli seitsemän hevonen oli kopissa. En muista, koska meillä olisi ollut noin ruhtinaallisesti aikaa. Ilmeisesti, kun kyydissä on kuninkaallinen, niin edetään sillä tavalla arvokkaasti. Ehdittiin pitää tauko ja käytiin nappaamassa aamupalasämpylät Hyvinkäältä ja niitä mutustellen jatkettiin matkaa. perillä Kuumassa olimme jo paljon ennen yhdeksää. Uusi hevonen pisti pienet kilarit pystyyn juuri ennen purkamista, mutta herkkujen avulla sain tilanteen rauhoitettua. Kun pomppiminen päättyi, niin päästiin ulos kopista, joskin kohtalaisen vauhdikkaasti. Princzis on vielä aika malttamaton ja selvästi sen päässä alkoi kiehua sillä aikaa, kun Kari oli hoitelemassa kanslia-asioita. Sen pitäisi näköjään päästä heti ulos, kun kyyti seisahtuu.

Taluttelin ponia hetken, jotta se oli taas rauhallinen oma itsensä. Testasin pari juttua liittyen juoksutukseen ja osasinkin antaa testitulosten perusteella Karille ohjeet. Sitten vietiin otus talliin ja laiteltiin tarkastuskuntoon. Kipaistiin tarkastukseen ja saatiinkin olla omassa rauhassa alkuun, mutta kun syke oli puoliksi mitattu, tuli taakse kammottava ilmestys ja käsittelijöillä tapparat käsissä. Ell naurahti, että siinä vaiheessa alkoi syke kiihtyä. Saatiin kuitenkin lähtölupa ilman sen suurempaa hermoilua. Juoksutus meni mallikkaasti. Sitten olikin hyvin aikaa antaa sen karsinassa mutustella heinää. Kuuman plussapuolia on se, että hevosen saa ihan kilpailun ytimessä talliin. Kamat pysyvät kuivina ja hevoset kai yleensäkin rauhoittuvat karsinassa. Meillä oli aikaa katsoa ensimmäisen luokan lähtö, ennen kuin alettiin valmistautua omaan osuuteemme.

10:20 alettiin pistää hevosta valmiiksi. 10:40 Kari nousi ratsaille. Olimme ottaneet oman jakkaran jälleen mukaan ja rauhallisin elein äijä kiipesi penkille ja penkiltä yhtä rauhallisesti selkään. Nyt ei tullut edes yhtään sivuaskelta. Eikä myöskään sitä edellisen päivän kyykkäämistä ilmennyt. Rauhassa siirryttiin raviradalle. Kari oli tiputtanut FRDW:n ja saanut sen tilttiin. Syy löytyi tyhjistä paristoista. Harpoin vaihtamaan pattereita ja ongelma ratkesi. Hevonen oli toki virittynyt, mutta ei mitenkään pitelemätön. Mua huoletti kuolaimettomuus. Lähdön odotus ja startin hetki ovat kuitenkin yleensä ne pahimmat. Yhtään täysin pitelemätöntä kuumakallea ei startissa ollut mukana, joten kohtalaisen rauhallisessa tunnelmassa ratsukot verkkailivat. Kari kävi läpi kaikki askellajit ja homma tuntui pelaavan. Siirryin lähtöviivan toiselle puolelle odottamaan starttia.

Kun lupa annettiin ratsastaa, niin jälleen kerran koitti se parin sekunnin seisahtunut hetki, kun kukaan ei tee mitään. TT roikkui vielä Sämpyn satulavyössä, kun Kari totesi, että nyt sitten mennään. Lähtivät vetämään letkaa. Sämpy oli välittömässä tuntumassa ja pienen alkuspurtin jälkeen myös teurastajaratsastajat Marjut ja Riitta olivat hännässä kiinni. Porukassa mukana kulki myös Kaitsu. Tuo viisikko viiletteli porukassa ensimmäiset 6 km.

Heti kun pääsivät hiekalle, niin Sämpy ja Prinssi (ristitty jo meidän kotikielessä Urhoksi) olivat sitä mieltä, että voitaisiin laukata. Kari kertoi hellävaraisesti, että ravi on hyvä. Sekin oli jo aika vauhdikasta. Kun pohjat paranivat, niin siirtyivät laukkaan. Karin mielessä pyöri monta ajatusta samanaikaisesti. Ensinnäkin oli hassua, että frekvenssi oli rento ja hidas, kuitenkin maisemat vaihtuivat erittäin vikkelästi ja kyyneleet valuivat viiman ansiosta silmistä. Varovainen vilkaisu ranteeseen kertoi, että vauhtia oli 30 km/h. Silloin iski mieleen, että hevosella on turvan ympärillä vain yksi onneton naru. Mutta kun matka eteni, niin luotto hevoseen sen myötä.

Huvittava tilanne sattui n. 7 km:n kohdalla. Vastaan tuli treenilenkillä oleva ravuri. Zämpy oli vetovuorossa. Juuri kun ravurin ja Z:n turvat olivat vastakkain, niin eikös hyväkäs lyönyt nelipistejarrutuksen ja samalle iskulle täyskäännöksen ravurin nokan edestä. Kari ei ehtinyt kissaa edes ajatella, saati sanoa. Raviukolla silmät pyöristyi ja samalla sekunnilla ravuri pysähtyi. Prinssi (Urho) harkitsi hetken Sämpyn suorituksen uusimista, mutta Kari ehti kertoa, että ei pelitä. Niinpä se jatkoi eteenpäin, kuten myös takana tuleva kolmikko ja tässä vaiheessa Zämpläri oli siirtynyt joukkueen viimeiseksi. Kari huikkasi ohjastajalle anteeksipyynnön, joka nauroi ja totesi, että eipä mitään. Matka jatkui. Tässä vaiheessa seuralaiset totesivat, että meno on niin railakasta ja kyyti kylmää, että hengähtävät hiukan.

Kari ja Kiia jatkoivat samalla innolla eteenpäin. Eteen tuli ensimmäinen silta. Sämpy löi liinat kiinni. Urho löi liinat kiinni. Urho pamautti etusella ensimmäistä lankkua pari kertaa ja totesi, että kestää. Ja niin sitä mentiin yli. Tästä ei ollutkaan enää kuin vajaa kilsa ensimmäiseen huoltoon, jonne mä olin ennättänyt, vaikka kuvailin välillä joutsenia pellolla. Olin jo ehtinyt hiillostaa yhden auton bussipysäkille, mutta montaa minuuttia en ennättänyt odottaa. Ja johan Turunen soitteli, että missä sää oot.... No siellä missä pitikin, mutta TT oli huoltokieltoalueella, kun ei tietenkään ollut ehtinyt reittiselostukseen. Eikä ollut ehtinyt nähdä edes ratsukoita, sillä vain perän pitäjästä oli näköhavainto. Sitä se tekee, kun huolto alkaa pitää kahvitaukoja. Kun puhelu oli ohi, niin ratsukot ilmaantuivat näkyviin.

Olivat käyttäneet vähän vajaan 9 km:n pätkään puoli tuntia aikaa. Lillis värväytyi sujuvasti huoltohommiin ja ripeästi saatiin ratsukot huollettua ja matka jatkui. Otin pari askelta kohti rautatietä, niin johan Urho oli urheasti astellut yli ja Safeer perässä. Lähdettin kiivaasti ajelemaan kohti seuraavaa paikkaa. Tarkoitus oli ottaa vähän kuvaa ja videokuvaa. Satunnaiseksi videokuvaajaksi lupautunut voimamies ihmetteli videokameraa tovin ja totesi sitten, että patteri on tyhjä. Se siitä videomateriaalista sitten. Kaahattiin kamalaa vauhtia ja juuri ja juuri ennätettiin saada autot parkkiin, niin johan sieltä tultiin. Vauhtia piisasi. Kari oli tyytyväinen. Vaikka nopeutta oli reippaasti, niin sykkeet eivät nousseet yli 116 iskun ja huolloissa putosivat heti 70 iskun tuntumaan. Ennen kuvaussuoraa oli toinen silta ja siitä tulivat heittämällä yli. Kumpikin ratsastaja oli vähän vinossa. Huhuilin oikaisuohjeet ja jatkoivat matkaa suorempina.

Seuraava huolto oli samassa vanhassa paikassa. Päätettiin koklata viilennystä. Kaikkien suureksi yllätykseksi hevonen ei piitannut vedestä mitään. Kari lorotteli oikein tunteella ja matka jatkui taas. Tässä vaiheessa takana oli 14 km ja aikaa oli käytetty 43 minsaa (keskinopeus siis 19,5 km/h). Turunenkin ehti moikkaamaan hevostaan juuri ennen kuin jatkoivat matkaa. Sitten meillä olikin kaikilla kiire katsomaan miten toinen radan ylitys sujuu. Pieni empiminen ja ehdin jo ottaa porkkanani kanssa askeleen tai kaksi, niin johan huomio kiinnittyi raiteista namutätiin ja yli tultiin sekunnin miettimisen jälkeen. Tässä kohtaa olikin aika muistuttaa, että maaliviivan saisi ylittää aikaisintaan 12:28. Meillä oli kaikilla kellot eri ajassa ja kilpailujärjestäjällä vielä oma aikansa, joten pidettiin pieni taktiikkapalaveri. Sovittiin, että Turunen jää Sirontien alkuun toppuuttelemaan, jos tulevat liian aikaisin. Aika maltillisesti tulivat lopun, mutta Karille tuli kuulemma aivohalvaus ja unohti missä kohtaa olivat tulossa. Päättivät vähän ravata ja olivatkin jo Turusen sylissä. Vastaan oli tullut seuraluokan ratsukoita, mutta ne eivät aiheuttaneet minkään sortin tunnekuohuja.

Pitivät ennen asfalttipätkää 10 minuutin huollon. Kari lurutteli taas dubbelista vettä päälle. Syke oli 49. Kävelivät maaliin. Koska oltiin tosiaan kaikki vähän eri ajassa, niin 4 min tulivat myöhässä maaliin. Siinä sattui vielä pieni kommellus, sillä yksi tuomari oli yhdellä viivalla ja toinen toisella. Ennättivät hypätä selästä alas, ennen kuin tuli uusi kuri ja komento ja uusi maalilinja 5 metrin päässä. Tyypit kampesivat uudelleen selkään ja ylittivät uuden maaliviivan, mutta ennättivät tehdä kaiken tämän saman minuutin sisällä.

Syke oli heti valmis. Riisuttiin kamat ja kummasteltiin siinä jotain. Sitten valuttiin kohti tarkastusaluetta. Sämpy lähti samaan tahtiin. Syke oli 51 ja kaikki kohteet aata. Kivalta tuntui. Jäätiin vähän odottelemaan Sämpyä. Näin silmäkulmasta, kun Safeer lähti liikkeelle! Ja voi ei.... pää liikehti siihen malliin, että..... kun siirsin katseen kohti juoksutusaluetta, niin ei voinut muuta kuin todeta, että hevonen ontuu. Voi itku ja hammasten kiristely! Mikä kumma mahtoi olla, kun reitillä liikkui puhtaasti ja maaliin tuli ihan normaalisti. Todella, todella harmillista!!!!

Meidänkään suoritus ei tuntunut ihan niin hyvältä, kun kaverihevonen ei suoriutunut tarkastuksesta puhtain paperein. Oliko sitten vauhtia vähän liikaa, tai uusi murske aiheuttanut jotain nuljumista tai painanut kipeästi kavion pohjaan. Silmämääräisesti tai kopeloimalla mitään vikaa ei löytynyt. Me painelimme talliin ja keräilimme tavaroita. Lillis tuli juttelemaan ja lyötiin tyydyttävän suorituksen jälkeen kättä päälle. Kepein mielin hän lähti kohti kotia ja lupasi jatkossa olla huoltoapuna käytettävissä. Hoiteli sitä hommaa erinomaisesti, joten varmasti niissä merkeissä tapaamme. Päätettiin hyödyntää tallivuokran ilot ja vietiin Princzis pesulle. Ensimmäinen mietittävä juttu oli pieni kynnys pesukarsinan edessä. Toinen hämmentävä juttu oli se, kun ehdottelin alapesua. Kuninkaalliselle se tuntui olevan liian brutaalia. Hiet saatiin kuitenkin pois ja tyytyväinen ruuna pääsi karsinaan heinille. Vajaan tunnin Safeerin ja Princzisin jälkeen saapui luokan viimeinen hevonen maaliin ja palkintojenjako oli valmis alkamaan. Ei jaksettu herraa enää suitsia, joten Kari edusti yksinään. Ennen tätä oli ehditty ilotella jo monin tavoin ja teurastajatiimi otti kyllä ilon irti. Jotenkin paikan päällä huokui sellainen villi fiilis, kun kausi päättyi jokaisen osalta tähän.

Muodollisuuksien jälkeen mentiin vähän syrjemmälle lastaamaan. Kymmenessä minuutissa hevonen oli kopissa. Kotimatka alkoi. Nopeasti oltiin kotona. Vettä oli satanut pitkin päivää, joten olimme säänkin suhteen onnekkaita. Tallilla odoteltiin kakkua, mutta tarjoilimme palkintosuklaata. Kerrottiin, että Urho jääkin nyt meille vähän pidemmäksikin aikaa. Omat hevoset möllöttivät katoksessa. Kävimme kumpikin jututtamassa niitä vähän. Uusi hevonen sai uuden loimen päälle ja pääsi omaan tarhaansa. Pyörähti pienen raviympyrän siinä heti ensimmäisenä ja oikein oli tyytyväisen oloinen kaveri. Tästä sitä on hyvä jatkaa ja seuraavaksi uusi hevonen saakin jo kokeilla 50 km:n matkaa.