Saimme Pauliinalta sapiskaa liian villistä laukkaamisesta, tai itseasiassa Kari sai. Tänään teimme taas kiltisti pitkäkestoisen ja rauhallisen treenin. Sovimme, että joka päivä on edes nimellinen tuntisuunnitelma mietittynä, vaikka intomieltä olisi kuinka ratsastajalla tai ratsulla.
Aamu oli aurinkoinen ja ihanan rauhallinen. Mervi vasta vei hevosia tarhaan, kun löimme jo Hopsulle releet niskaan ja talutimme kentälle. Poika toimi hyvin ja sai kääntöä ja vääntöä joka suuntaan. Lopuksi tehtiin pitkä jäähdyttely pellolla. Ihanaa kun maa alkaa vihertää ja puissa on jo pienet hiirenkorvat. Otin filmin täyteen kuvia, joita jossain vaiheessa saadaan galleriaan. Uusi ympäristö tuntuu meistä kaikista hyvältä. Paljon tilaa liikkua ja ainakin aamuisin kenttä täysin omassa käytössä. Kolmen tunnin puuhailun jälkeen Hopo pääsi tarhaan ja oli vielä illallakin hyvällä tuulella. Aamuisin se tuntuu olevan aina huomattavasti paremmalla tuulella kuin iltaisin. Iltaisin se haluaa vain herkkuja. Onneksi kolleegani Karita on ottanut tehtäväkseen kuivata kaikki perheensä leivänkäntyt ja Hopsulle ne tekevät kauppansa paremmin kuin hyvin. Tämä on sitä kestävää kehitystä, kun leivät tulevat toisesta päästä ulos ja päätyvät pellolle lannoitteeksi ja taas saadaan uutta leipää…