Yhden rapsuttelupäivän jälkeen kiipesimme selkään. Minä tunnin verran pyörittelin sitä kentällä. Sitten paikalle tuli muutama tyyppi rakentelemaan esteitä ja Hopolle iski heti sellainen henki, että hyppäämään. Vaihdoimme kuskia. Kari totesi myös, että samalla kentällä esteiden kanssa ei touhusta tule mitään. He siirtyivät viereiselle peltoaukealle kirmaamaan. Kaiken kaikkiaan vaikutti siltä, että metodimme hevosystävällisestä muutosta osui nappiin ja Hopo on löytänyt uuden kodin ihan kotitalomme tuntumasta.
