Hopo muuttaa Tiipii-talliin. Olimme etukäteen päättäneet, että muutto
(n. 20 km) tehdään ratsastaen. Meillä oli teoria, että jos poika muuttaa omin jaloin, niin sille ei tule muutosta niin suurta stressiä.
Matka sujui lähes loistavasti. Kaikkia vastaan tulevia ihmetyksen aiheita emme kuitenkaan osanneet ennakoida. Esimerkiksi korkeat aidan kaiteet jokien ylityksessä olivat Hoposta aivan kammottavia. Teollisuusalueella pörrännyt ja piippaava trukki sai sen myös hermostumaan. Ongelmakohdat ohitettiin taas niin, että minä kuljin maassa vierellä.
Tunnelien alitukset meni hienosti ja lopussa ollut metsätaipale myös. Tiehen maalatut merkinnät sitä pelottivat, kuten suojatien valkoiset maalaukset. Liikennemerkit olivat myös uhkaavia. Matkan päätyttyä Hopsu laitettiin suoraan tarhaan ja se alkoi tyytyväisenä mutustella heinää ja tehdä naapurin kanssa tuttavuutta.
Päivän mittaan kävimme sitä muutaman kerran moikkaamassa ja se oli täysin rauhallinen. Illan Kari vei sen itse talliin. Kulki riimussa kuin koira ja puikahti omaan yksiöönsä odottelemaan kauroja.