Ennakkoasetelmasta huolimatta Kari on päättänyt mennä selkään. Minusta ajatus on päätön, mutta minkäs teet. Hermostuneessa hengessä saadaan hevonen laitettua kuntoon. Kari hyppää selkään ja kyyti on kylmää. Keulimista ja jalan poljentaa. Jos talli häviää näköpiiristä, niin suuret silmät muljahtavat ja paniikkikohtaus iskee. Ei auta edes se, että työnnän sille porkkanaa suuhun niin tiuhaan tahtiin, kuin vain voin. Ratsastushetki on lyhyt, eikä mitään osapuolta erityisesti palkitseva. Kotimatkalla taas vakuuttelemme toisillemme, että kyllä tämä tästä.
