Tiipiin pikkujoulut uuvuttivat meitä niin, että Hopon liikutus jäi ihan iltaan. Kari aloitteli iltatallia ja minä kapusin selkään. Kentällä on onneksi valot, niin pystyy ratsastamaan pimeässäkin. Vaihtelun vuoksi CB on kotona huollettavana ja Stübben persuksen alla. Satula on kyllä kammottavan kova, mutta istuinluut tuntuvat toki paremmin. Vaikka satulan sopivuutta joudutaan tasoittamaan romaanilla, niin Hopo tuntuu silti toimivan äärettömän hyvin painolla ja ratsastettavuus on helpompaa koulupainotteisella satulalla. Se pakottaa istuntaa paremmaksi ja jalatkin asettuvan paikoilleen.
Aluksi teimme käynnissä erilaisia kiemuroita ja voltteja ja paljon pysähdyksiä. Sen jälkeen kääntelin Hopolaista vähän ravissakin ja aloimme tehdä kiemuroita siten, että keskihalkaisijalla aina pysähdyimme ja päätyyn teimme laukkaympyrän. Lopuksi laukkasimme vähän reippaammin molempiin suuntiin. Lisäksi sopiviin väliin teimme käännöksiä, väistöjä ja pakituksia.
Kun työt oli tehty, pääsi ukkeli pikaisen suihkuttelun jälkeen karsinaan mutustelemaan heinää ja porkkanoita. Tallitöiden päätteeksi käyn vielä Hopoa halistelemassa ja venyttelemässä sitä herkkupalan avulla. Hopo oli enkelpoika, niin kuin se nykyään on melkein aina!