Kosteanlämpöinen joulukuun aamu. Hopo odottelee malttamattomana karsinassaan, kun menene vähän ennen yhtätoista tallille. Se olisi valmis ampaisemaan pihalle suorilla, kun avaan oven. Pikapikaa heitän satulan selkään ja suitset päähän ja talutan sen pihalle.
Olen malttamattomana, että lumet tulisivat, niin pääsisimme vähän pois tallialueelta ja Hopsulainenkin alkaa olla aika kypsä kentällä pyörimiseen. Kun ei lunta vaan näy, eikä kuulu, niin päätin, että menemme Poikkietien ali matalasta rumputunnelista, niin asfalttimatkaa ei hokkikengissä tule paljoa, kun suuntaamme kohti Kallio-Kuninkaalaa. Ainolan suora ravataan ja Kallio-Kuninkaalan hiekkatien pätkä laukataan. Takaisin tullessa Hopo on jo niin kuumana, että tarjoaa isot pukit ja on vähällä, ettei se lähde hanskasta, mutta sitten totesimme, että kotiin päin ei kannata pitää liian kovaa kiirettä.
Menemme vielä kentälle hetkeksi otamme siirtymisiä ja nostoja ja muutaman pidemmän laukkapätkän, joissa ainakin yritin olla kevyessä istunnassa. Sitten puolen tunnin jäähdyttely ja tarhaan päiväheinille. Illalla Kari käy vielä hakemassa ukon sisään, hoitamassa vuohiset ja antamassa iltaheinät.