Töistä kaahaan suoraan tallille. Otan otuksen pitkään riimunaruun ja lähdemme vajaan tunnin kävelyretkelle. Kentällä päästän sen irti ja kokeilemme seuraamista ja pysähtelyä ”johtajan” tahtiin. Juoksutuksesta on turha haaveilla, sillä Hopo tunkee heti kainaloon, kun koitan vähän ehdotella, että voisi ottaa etäisyyttä ja kirmailla itsekseen. Tyydymme yhdessä kävelemiseen.
Käymme metsälenkillä ja tasaisin välein pysähdyn ja pakitutan hevosta. Hopo on kiltti ja väistää kauniisti.
Lopuksi menemme alapesulle ja puomille harjattavaksi. Sitten takaisin kuravellitarhaan.
Illalla käymme kiinnittämässä seinään uuden suolakivitelineen vanhan tilalle. Vanhan kohtalo on vähän avoin, mutta ilmeisesti tekemisen puutteessa ukko on keksinyt ottaa hampailla telineestä kiinni ja nykäistä sen irti seinästä. Jos rikkoo uudenkin, niin jatkossa saa tyytyä köyteen. Hopo sai myös uuden suolakiven ja tarvikekaappiin ilmestyi uusi tönikkä biotiinia.
Tallihuhu kertoi, että tauon jälkee tallilta on taas alkanut katoilla tavaraa. Todella ikävä juttu ja lukitsimmekin oman tarvikelaatikkomme.
Starttiin aikaa kolme päivää.