Aamulla kiirehdin aamutalliin. Pojat ovat niin hauskoja aamuisin ja olen suunnattoman tyytyväinen tuohon meidän systeemiin. Ulos ja sisään porukka menee ihan vaan ovia availemalla. Vähän tosin mietin, että mitenkähän tuo muuttuu, kun blondi tulee taloon.
Hörpin termosmukista glögia ja seurailin poikien puuhia. Aurinko vähitellen nousi ja lähdin ajelemaan tammojen luokse. Siellä odoteltiin harjausta ja seuranpitoa. Varsat laitetaan pian kokonaan yhteen ja hyvä niin, sillä kumpikaan ei emästään saa riehukaveria, vaikka kuinka yrittäisi. Merkun kanssa mietittiin, että mitenkähän pienet ottavat paukut vastaan. Kyseessä kuitenkin ihan city-talli, joten takuuvarmasti jytinää on tiedossa.
Köröttelin kotiin syömään ja sitten lähdettiin uudelle kierrokselle. Ensin Ridasjärvelle ja ratsaille. Reilu tunnin lenkki juuri ja juuri ennen pimeyden laskeutumista. Tarhassa oli heinää jäljellä, kun palailtiin takaisin ja tyytyväisenä mutustelivat paukutuksesta piittaamatta. Ennakkotietona oli, että Hemppa saattaa vähän reagoida. Sen tiesin, että Hopolle jyly on samantekevää ja Urho toimii muiden mukana. Taivas oli pilvinen, joten valoloistoa ei oikeastaan näkynyt ja tasainen jyly on ehdottomasti parempi, kuin satunnaiset hiljaisuuden rikkovat paukut. Lähellä oleva ampumarata ovat ilmeisesti hoitaneet siedätyksen. Olin tosi iloinen, kun huomasin, että mitään draamaa ei ollut tiedossa.
Otettiin pojat kuitenkin puoli kuudelta sisälle. Jätettiin sterkat pauhaamaan. Ainoa kuuluva kanava on Aalto, joten hevosen mielenrauha ehkä eniten häiriintyisi kanavavalinnasta. Yövalo jätettiin myös päälle ja peitin pari ikkunaa, ettei Hemppa Herra hermostuisi. Käyttäytyivät ihan normaalin illan tavoin, joten rennolla fiiliksellä lähdettiin kohti tammalaa.
Kun päästiin Järvenpäähän, niin olin hetken kauhuissani, kun näin, että karsinat olivat tyhjillään ja lapsoset pihalla. Jyly oli melkoinen ja taukoamaton. Viikon verran on jo paukkunut, joten siinä mielessä siedätystä on tullut. Tyypit touhuilivat tarhassa ihan normaalisti. Ei siis mitään huolta tai hämminkiä. Otettiin typykät kuitenkin kohta kuuden jälkeen sisälle. Harjailtiin toistamiseen ja tarjoiltiin porkkanaa. Varsat olisivat halunneet riehua. Pieni hidaste oli väliin rakennettu seinä. Tatanka pukitteli ja kikkaili karsinassa, joten leikkikaveria se on kovasti vailla. Pimu on jo niin iso, että ihminen ei sen kanssa voi kilvoitella. Tulee kipeää.
Kotona vielä kurkittiin valvontakamerasta meininkiä. Kaikki hyvin ja hevostasavallassa rauha.