Alamme taas siirtyä arkirutiiniin, joten Kari meni vähän seitsemän jälkeen tallille puunaamaan pollea ja minä kurvailin paikalle puolen kahdeksan aikaan. Noin varttia vaille kahdeksan vääntäydyn selkään ja lähdemme alkuköpöttelyille. Kiersimme radanvarsilenkin.
Kentällä teimme ensin koottua käyntiä ja välillä vähän kasvatimmekin sitä. Sujui hyvin. Sitten teimme käynnissä ”nähtävyysmerkkiä”. Kun kurvailu sujui hyvin, niin aloimme ottaa keskelle aina pysähdyksen. Kun tämä sujui, siirryimme raviin ja aina ”merkin” keskellä pysähdys ja siitä taas raviin. Jonkun aikaa saimme vääntää, ennen kuin Hopo hiffasi, että keskellä pitää tosiaankin täysin pysähtyä. Lopulta homma sujui hienosti.
Kieputuksen jälkeen otimme laukkoja. Välillä pääty-ympyrällä ja välillä kenttää ympäri. Yllättäen Hopo seisahtui kuin seinään ja alkoi pärskiä. Hetken kuovittuaan ja pärskittyään jatkoimme vielä tovin ja sitten lähdimme jäähdyttelemään maastoon. Koko ajan Hopo viskoi päätään ja pärski.
Kun hyppäsin alas, niin arvelin, että turpis jotenkin hinkkaa ja rapsutin sen kasvot läpensä. Hopo odotti puomilla nätisti, kun vein kamat pois, mutta kun lähdin sitä taas taluttelemaan ja se olisi saanut nappailla tuoretta, niin koko ajan piti pärskiä ja viskoa päätä. Tulin siihen tulokseen, että se oli kiskaissut kitusiinsa kärpäsen tai jonkun. Koitin vähän jopa sorkkia sormella sieraimiin, mutta eihän sieltä mitään tullut, muuta kuin puhinaa. Se hinkkasi naamaansa eukkoa vasten edestä ja takaa, mutta ei saanut apua helpotukseen. Toivottavasti, kun on laitumella turpa maassa, niin tunkeilija tulee nenästä ulos. Onhan tuo nyt ikävää ja ukko oli vähän niin kuin äkeissään asiasta. Muuten ratsastus meni hienosti. Aamulla kun on vähän viileämpää jo, niin poika jaksaa painaa tosissaan.