Hopolla ja Karilla oli Mattaksen tallilla valjasajokoulutus. Eka päivä ajettiin maasta ja opeteltiin teoriakuvioita. Hopo oli valjastettaessa oma itsensä ja ajettaessa kuin vanha konkari.
Sunnuntaina vuorossa oli kärryiltä ajo. Kouluttaja Niilo Juselius kehui Hopoa herkäksi ja kevyeksi ajaa. Kari pääsi puikkoihin ja johan isännällä naama loisti. Tunnin pyörivät kentällä ja sen jälkeen uskaltautuivat hiekkatielle. Juselius oli kyydissä mukana ja pienen mutkan jälkeen näkyi vaan perävalot, kun Hopo harja hulmuten siirtyi raviin ja suuntasi kohti auringonlaskua. Hetken päästä tukka hulmuten ravasi takaisin pihaan ja kyllä kuskilla posket punottivat onnesta ja ylpeydestä.
Samana iltana Kari alkoi etsiskellä myynti-ilmoituksia vanhoista kärryistä, aisoista ja längistä. Mikään kun ei kuulemma ole parempaa laatutavaraa, kuin 100 vuotta vanhat ajovermeet.