Mikään ei aloita päivää paremmin kuin reipas hopoilu. Yhdeksältä vipuan itseni selkään ja lähdemme Hopon kanssa aamun sarastaessa kömpimään laidunpelloille. Lunta ei ole paljoa, mutta riittävästi. Kyllä poika saa töitä tehdä kosteassa nuoskalumessa, joka kuitenkin on syvyydeltään parikymmentä senttiä.
Kierrämme Hopon kanssa suunnittelemaani peltolenkkiä, josta tulee matkaa n. 2 km. Eka kierros mennään aina kävellen ja sitten toisella ja kolmannella ravataan noin puolet. Nyt olen lisännyt lenkkiin myös muutaman ison voltin kumpaankin suuntaan. Tunne on aina mielettömän hyvä, kun ravataan tukat hulmuten ja lumi lentää. Hevosen voimakkaat liikkeet, joita itse koittaa myötäillä, vievät pitkänkin matkan eteenpäin hetkessä.
Kolmen kierroksen jälkeen menemme kävelytielle ja ravaamme siinä kilometrin pätkän kääntärille. Muuta liikennettä ei ole. Sitten takapellon lenkki ja taas ravissa mäkiosuus ylös kevyessä istunnassa. Venymättömät jalustinhihnat ovat osoittautuneet hintansa arvoisiksi, mutta niihin täytyisi iskeä muutama reikä lisää, että kevyeeseen istuntaan olisi helpompi nousta.
Loppuverkka tehtiin kävelemällä kävelytietä pitkin kentälle, jossa tehtiin muutama voltti ja kiemura käynnissä ja siitä sitten taas laidunpeltolenkille ja loppuvolttien kautta tallin pihaan. Hopo sai kiitokseksi palan kotileipomon leipää. Kari hankki välipäivinä leipäkoneen ja nyt on Hoponkin leipätarve tyydytetty sen elämän loppuun asti.
Hopo oli loppuhoitelun ajan tapansa mukaan hyvällä tuulella ja heitin sille tupon heinää mutusteltavaksi. Tippatakki päälle ja poika pihalle. Stretson on siirtnyt toiseen tarhaan ja Mosse on tullut taas Hopon vieruskaveriksi.
Lopuksi juttelin vähän Mervin kanssa ja ilmoitin, että ihan mielellämme voimme joskus tallitöitä tehdä, jos hänellä on tarvetta pikkuapulaisista. Mervi puhui Hoposta aika kivasti, että on aamuisin nätisti, kun laitetaan suojia ja loimitetaan. Kiva kuulla, että ei ole mitään hässäkkää sen kanssa.