Hopo edelleen vähän innoton, kun satula tuodaan esiin ja tarkoitus on lähteä liikkeelle. Aika paljon pitää luimistella ja irvistellä, ihan kuin siitä jotain apua olisi. Lisäksi herkkuja ei tule mieleenkään nätisti pyytää, vaan niitä vaaditaan ja pyritään jopa ottamaan.
Pellolla mennään aika rauhallisesti ja vähän tieosuuksilla ravataan ja tehdään pohkeenväistöjä. Ei mene kovinkaan hyvin. Käännökset jäävät kanssa aika vajaiksi, mutta kun ei huvita, niin ei huvita, enkä jaksa alkaa taistelemaan. Jatkettiin sitten vaan rauhallista menoa pelloilla ja kävelytiellä.
Lopuksi mennään kentälle ja tehdään joitan kiemuroita ja sitten hyppään alas ja leikitään seuraa johtajaa. Ei mene mainittavan hyvin sekään. Hopo pälyilee koko ajan Karin suuntaan ja kerran tyynen rauhallisesti kävelee suoraan sinne ja jää nököttämään veräjän eteen, että päästäkää ulos täältä ja äkkiä.
Illalla yllätämme Hopolaisen ilmaantumalla tallille viiden jälkeen ja alkamalla tallihommiin. Olemme muutaman kerran Merville sanoneet, että jos on tarvetta, niin voimme tallitöitäkin tehdä. Tänään sitten olimme tomerana, haimme pollet sisälle, annoimme heinät ja muut pöperöt ja mittailimme aamun annokset valmiiksi. Pari tuntia meni 16 hevosen yöpuulle laittamiseen. Kivaa hommaa ja ihanaa oli puuhastella tasaisen mutustelun pauhatessa. Kun noinkin monta hevosta rouskuttaa kaurojaan samaan aikaan, niin ääni kuulostaa vesiputoukselta. Todella voimakas, mutta mielettömän rauhoittava ääni. Toivottavasti pääseme iltatallia tekemään toistekin.