Paahdan töistä kotiin kuin hullu ja Kari on käynyt laittamassa pollen valmiiksi. Hyppään suorilla selkään ja Kari kurvaa saman tien bänditreeneihin. Keli on aivan kamala. Taluttamalla ei taluttaja pysy pystyssä hetkeäkään ja selässäkin meno tuntuu ikävän luikkaalta.
Teillä menemistä ei voi kuvitellakaan, pelloilta lumi on sulanut lähes kokonaan pois, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää kenttä. Kenttää voisi luulla luistinradaksi. Sinne on vaan mentävä, sillä kahden päivän lepo tarkoittaa sitä, että virtaa on. Koitan pitää Hopon rauhallisessa käynnissä tehden voltteja ja kiemurauria. Lopulta annan periksi ja otamme siirtymisiä raviin takasuoralla. Muutaman kierroksen jälkeen päätän antaa pollen ravata myös päädyn, mutta kurvissa meinaa jo käydä huonosti. Kierrämme kenttää siis noin parikymmentä kierrosta siten, että pitkät sivut ravataan ja päädyt mennään käynnissä.
Muutama muukin uhkarohkea käy kentällä kääntymässä, mutta emme juurikaan saa seuraa. Kun lopettelemme, Pirita tulee kokeilemaan Viljoa. Onneksi olemme karhentaneet osan urasta, joten saavat edes vähän ravattuakin. Piritaan meinaa iskea suokkikuume, jota me Minnan kanssa lietsomme suuremmaksi. Me kun Viljon Minnan kanssa olemme tulleet siihen tulokseen, että myös meidän seuraavat hevoset tulevat olemaan suokkeja.