Kirpsakka pakkanen ja aurinko paistaa. Menemme rauhallisen maastolenkin tavoitteena se, ettei tulisi hiki, kun rokotuslepo on vielä päällä. Ei mitään mainittavaa. Kun vein ukon tarhaan ja jäin siihen katselemaan päiväheinien mutustelua, niin ohi sauvova setä alkoi minulle kertoilla suomenhevosten sotatoimista. Setä sitä pahoitteli, että hevosilla oli kamalan rankkaa ja että niitä varmaan kovasti pelotti. Hän arveli, että Hopolla taitaa olla helpompaa elämää, kuin isoisoisillään, jotka sota-aikana tykkejä ja muuta kiskoivat pitkin Karjalaa. Niin se taitaa olla nykyajan sotapojillakin helpompaa, kuin niillä, jotka siellä samassa paikassa tarpoivat hevosten rinnalla. Kyseinen pappa ilmeisesti mukaan lukien.
Illalla tehtiin iltatalli ja kuunneltiin rauhoittavaa mutustelua ja sitten Kari laukkasi soittamaan keikalle.