Caro pisti hevoset aamulla ulos, joten saimme mennä tallille vasta vähän myöhemmin. Vesilahdella järjestettiin mr-kilpailut ja olisin toivonut heti aamusta vähän väliaikatietoja kisasta, sillä moni ratsasti kuvainnollisesti veitsi kurkulla. Tavoitteelliset ratsastajat luonnollisesti tähtäävät ulkomaille ja tänä vuonna helpoin tapa on kokeilla kv-menoa Virossa huhtikuun lopulla. Eli alkaa olla viimeiset hetket saada noviisikvaalit kuntoon. Merkittävä kisa siis monille. Illemmalla vähän tietoja tihkuikin, että kaikki olivat saaneet hyväksytyn suorituksen ja näin ollen useammalle ratsukolla mahdollistui kv-debyytti! Hieno homma! Toivoisin vähän enemmän kyllä näkyvyyttä tämän tyyppisille uroteoille. Pelkästään noviisikvaalien hankkiminen on ison työn takana. Jokainen laji tarvitsee esikuvansa ja kv-tason kynnyksellä olevat ratsukot olisivat kyllä pienen suitsutuksen ansainneet.
Tallilla ehdittiin oikeastaan astella sisälle, kun Hanna jo ilmaantui paikalle. Oli se hetki, kun koko nelikko laitettiin yhteen. Mua kauhistuttaa aina, kun laumaan tulee muutoksia. Niin tälläkin kertaa. Huolestuttaa, että Sella loukkaa kinttunsa tai Hopo teloo itsensä tai jonkun toisen. Arvelin, että Hempalle ja Hopolle syntyy tammasta kiistaa. Tämä huoli oli kuitenkin aiheeton. Hemppa ei voinut sietää Sellaa. Ainut mikä tammassa kiinnosti, oli ajaa sitä kauemmas ja mielellään pois Hopon luota. Tämä ei tietenkään sopinut Hopon pirtaan, sillä sen tärkein tehtävähän on olla tiukasti tamman kyljessä. Urho haahuili joukon jatkona, statistina, niin kuin sillä tapana on. Kari ja Hanna siivoilivat tarhoja ja minä putsailin karsinoita.
Puolilta päivin laiteltiin Urho valmiiksi ja Kari nousi ratsaille. Peltokahlailua lumessa oli jälleen vuorossa. Raskasta hommaa. Pidin hevosia silmällä. On niillä omat hassut kuvionsa. Hopo väijyy tauotta, että Sellalla on kaikki hyvin. Tamman pitää saada syödäkseen ja juodakseen. Millään muulla ei ole merkitystä. Välillä oli piehtarointihommia, jotka tarttuvat hevosesta toiseen. Sella viihtyy hyvin katoksissa syöden ja paskoen. Hopo taas on keksinyt, että Hempan havujen päälle on hyvä käydä kusemassa. Ei roisku kintuille. On noilla omat aivoituksensa.
Kun Kari ja Urho palailivat lenkiltä, niin kiirehdittiin kotiin syömään ja vähän huilimaan. Takaisin mentiin hyvissä ajoin ja taas olin huolissani, että ovatko kaiki neljä ehjinä ja jaloillaan. Onneksi olivat. Vauhdikasta meno kuitenkin on. Ehkä vähän liiankin vauhdikasta.
Mietittiin, että Hemppa otetaan sisälle ja viedään tarhaan ainakin alussa pääoven kautta. Muu kolmikko saa mennä omia aikojaan pihaton ovesta. Sisäänotto menikin hyvin. Sella tulee ensin, sitten Hopo ja Urho odottaa nätisti vuoroaan. Kun Hemppa on jo valmiina, niin kohtuutonta säätämistä ei synny.
Kopeloitiin hevoset läpi. Aamusta näytti, että muutama osuma saattoi tulla, mutta mitään vaurioita ei ollut ainakaan silmämääräisesti nähtävillä. Hyvä niin. Harjailin hevoset ja toivotin niille hyvää yötä. Helpolla tuli uni meillekin silmään, kun kotiin päästiin. Päivä meni paremmin, kuin olin osannut ja uskaltanut odottaa.