Aamulla reippaina aamutalliin. Pollet pihalle ja puuhaamaan. Pientä kirmailua, kisailua ja välien selvittelyä, mutta ei mitään ihan hillittömän dramaattista. Mutta kyllä mua kuitenkin aina nämä uudet tilanteet kauhistuttavat. Aina saa olla sydän sykkyrällä, että jotain tapahtuu.
Hopo ja Sella laitettiin valmiiksi ja ihanan auringon paistaessa päästiin ratsaille. Poistuttiin pääportista ja tehtiin alkuverkat asfalttitien kautta. Pellolla oli taas hyvä burnailla, mutta otettiin aluksi ihan rauhallisesti, sillä kahlailu on raskasta hommaan ja autinko paistoi niin täydeltä terältä, että selässäkin tuli hiki, vaikka olimme kumpikin hurjina jopa ilman pitkiä kalsareita. Se jos mikä on varma kevään merkki.
Sella oli niin innoissaan, että pörinä vaan kävi. Kun oltiin eka kiekka kävelty, niin ottivat Karin kanssa löysät pois. Pari kiekkaa laukkaa ei tuntunut missään. Aika kovaa neuvottelua saivat käydä vauhdista ja vähän suunnastakin. Niin se vaan on, että Sella on sellainen pakkaus, että sen virta ja into ei lopu oikeastaan koskaan. Se on ihan toista maata, kuin perusruunat. Jos multa kysytään, että mikä on paras valinta matkaratsuksi, niin sanoisin ilman suurtakaan ihmettelemistä, että tamma. Tammassa on jotain sellaista sitkeyttä, jota ruunalta ei ikävä kyllä löydy. Orit on oma lukunsa, mutta siltikin pysyn kannassani, että parhaan matkaratsun saa tammasta. Ja meillähän on nyt kaikeksi onneksi uusi ja kipakka pakkaus kasvamassa.
Puolitoista tuntia taivallettiin rennolla meiningillä ja tällä kertaa ratsastajatkin pysyivät selässä. Sella sai vielä lopuksi porhaltaa pari kiekkaa ja äijä päätti kikkailla kännykkänsä kanssa ja huonostihan siinä meinasi käydä. Mutta mitäpä me emme tekisi, että saisimme kivaa kuvamateriaalia sosiaaliseen mediaan ja Team Suonpään fb-sivuille!
Lenkin jälkeen hevoset siistittiin ja suittiin ja pariskunta pääsi nauttimaan heinistä, auringosta ja toisistaan. Urho lyöttäytyi porukoihin ja huvittavassa asetelmassa liikuskelivat pitkin pihaa: Ensin tulee Sella, sitten tulee Hopo ja Urho hiihtelee viimeisenä. Hemppa kulkee omia polkujaan ja kun se siirtyy paikasta toiseen, niin Hopo ohjailee oman porukkansa toisaalle. Urho tosin saa vapaasti vaihtaa paikkaa Hopon luota Hempan luokse, mutta Sellan sijainti on tarkasti vartioitu. Seuraavat viikot varmasti näyttävät, muuttuuko tilanne jotenkin ja sulautuuko porukka yhteen. Ehdottoman hyvä juttu on se, että voivat tarhata samoissa langoissa, vaikka tuntuvat hakevan omaa tilaa. Onneksi sitä on mahdollista ottaa.
Vähän puolen päivän jälkeen lähdettiin kotiin päin, mutta käytiin matkan varrella varsalassa. Sielä kaksi hupakkoa tunki heti tutkimaan taskut ja kaiken muunkin. Kari oli päättänyt trimmata Tatankan kaviot. Aika kivasti saatiin ne tehtyä, vaikka luonnollisesti sain taas satikutia, kun en pystynyt pitämään raikulityttöä täysin paikallaan ja liikkumatta. Kun manikyyri oli tehty, oli vielä hetki aikaa seurustella ja halistella.
Seuraavaksi siirryttiin hetkeksi kotiin. Seurailin telkkarista ampumahiihdon MM-kisoja. Fourcade on ollut kisoissa aika vakuuttava. Yksi hänen vahvuuksistaan on tiettävästi hyvä palautumiskyky, joka johtunee hyvästä geeniperimästä. Kilpakumppaneilta kysyttäessä nousee esiin muutama seikka, joiden ansiosta Martin Fourcade on ylivertainen. Hänellä on ensinnäkin suunnaton voitonhalu ja lisäksi kyky sopeutua tilanteeseen kuin tilanteeseen. Sokerina pohjalla hän käyttää suunnattomasti aikaa lajiinsa. Kaikki urheiluelämän tekeminen keskittyy siihen, miten hän voi olla paras mahdollinen. Jokainen pieninkin yksityiskohta on tarkkaan harkittu, viimeistelty ja harjoiteltu. Tässä on aika hyvä kaava siihen, miten urheilijasta tulee huippu-urheilija ja harrastajasta mestari.
Neljän jälkeen oltiin taas tallilla. Urho laiteltiin valmiiksi ja Kari lähti tekemään reipasta 15km:n lenkkiä. Hanna pyörähti tallilla katsomassa tilannetta. Rauhalliselta vaikutti sillä hetkellä. Jäin laittamaan heiniä valmiiksi ja ehdin hetken raapia paskaa tarhoista. Tein Urholle pesuvedet ja juomavedet valmiiksi. Lenkki oli mennyt tavanomaiseen tapaan ilman mitään ihmeellistä. Hevonen sai vähän seikkaperäisemmän perushoidon ja pääsi vielä hetkeksi tarhaan käyskentelemään.
Sisäänoton aikaan saatiin pieni tilanne aikaiseksi. Hemppa otettiin vähän liian aikaisin sisälle ja muut alkoivat liikehtiä levottomasti, kun yksi pääsi jo herkkupatojen äärelle. Järjestys meni sekaisin ja Urho säntäsi Sellan perään ja sen ansiosta Hopo päätti, että ei todellakaan mene omaan karsinaan vaan Sellan karsinaan ja jyräsi meidät kyllä ihan täysin. Kari sai ohjattua sen pesariin, josta se jouhevasti laitettiin takaisin omaan karsinaan. Mutta tämä osoitti sen, että jos tulojärjestys menee sekaisin, niin ainakin tässä herkässä vaiheessa siitä seuraa heti jonkin sortin tilanne. Kun olivat omissa karsinoissaan ja turvat heinäkasoissa, niin kaikilla oli taas hyvä mieli. Harjasin kolmikon, kollasin niiden selät ja jalat ja toivotin hyvää yötä. Sitten valot pois ja kiireesti kotiin. Uni tuli pikavauhtia.