Hanna ahkeroi aamutallissa, niin pääsimme pitkästä, pitkästä, aikaa yhdessä lenkille. Poikkeuksellista oli myös se, että ilma oli kuiva eikä sateesta ollut tietoakaan. Kari antoi mulle muutaman minuutin etumatkan ja kun pääsin liikkeelle, niin mietin mielessäni, että niin hyvää fiilistä hevosen selässä ei ole ollut moneen kuukauteen. Biisit soi päässä ja Hopo pörheänä pisteli menemään. Olin niin keskittynyt omaan hauskuuteni, että ratsastettiin yhdestä risteyksestä ohi. Onneksi satuin vilkaisemaan taakseni ja juuri samalla hetkellä Kari kurvasi oikealle reitille. Huusin perään ja kas, äijä kuuli ja jäi odottamaan. Väitti mun laulaneen joululauluja ja eksyneen sen johdosta, mutta todellisuudessa lauloin Adelea.
Pohjat olivat hyvässä kunnossa ja muutenkin maisemat ihan mainiot. Hölköteltiin muutama kilometri yhtä matkaa ja sitten Urho lähti lisälenkille. Taas kun jäin yksin, niin mietin, miten hyvin asiat kaikesta huolimatta ovat. Olin tosi tyytyväinen siihen, että olemme kaikki meidän hevoset saaneet opetettua siihen, että jos kaverin kanssa reitit erkanevat, niin siitä ei seuraa muuta kuin ehkä aavistuksen omainen vauhdinlisäys. Tuon tyyppiset asiat kun eivät tule itsekseen, vaan ne täytyy opettaa. On paljon muitakin pieniä, mutta elämää helpottavia asioita, joita on hevosten kanssa treenattu. Ei mitään ihmeellisiä maailmaa mullistavia taitoja, mutta pieniä juttuja, jotka tekevät harrastamisesta aavistuksen helpompaa. En oikein koskaan ole ymmärtänyt sitä, että ongelmia pidetään stabiilina tilana. Vain muutos on varmaa ja melkein kaiken käytöksen voi muuttaa toiseksi, kun vaan jaksaa nähdä vaivaa.
Niin tai näin, Hopon kanssa jatkettiin kahden, kunnes usvan keskeltä alkoi kuulua laukan rytmikästä jytinää ja hetken päästä aaveratsastajat putkahtivat ulos usvasta. Urho oli meno päällä ja hyvin oli kulkenut. Rinta rinnan hölköteltiin kotia kohti. Urho olisi mielellään pistänyt isompaa vaihdetta silmään ja Hopo vähän taktisempana tyyppinä olisi mielellään kiilannut itsensä Urhon eteen ja blokannut avoimen ohituskaistan. Ridasjärven autoilijat ovat kovin varovaisia hevosten kanssa. Antavat tilaa ja tarkkailevat ratsastajien käsimerkkejä. Yksi pieni poukkaus koettiin ja sen seurauksena ehdin jo vähän pelästyä, että miten käy, mutta eihän siinä mitään käynyt, nopeasti oli hevoset kontrollissa ja iso tie ylitettiin kaikessa rauhassa.
Tallilla pojat juotettiin ja annettiin niiden hetki kuivatella. Kari viritti lämmitettävän juoma-astian uuteen paikkaan ja sitten olikin jo kiire seuraavaan paikkaan, eli tammalaan. Yskimistä ei ole nyt kuulunut, joten pidätellään nyt vielä hetki hengitystä ja odotellaan varmuutta siihen, että köhinät ovat taakse jäänyttä elämää.
Illalla vielä iltatalli ja samalla virittelin vähän lisää joulutunnelmaa tallituvan puolelle. Siellä on kohta jouluisampaa kuin meillä kotona.