Itsenäisyyspäivä. Vettä sataa. Sitä satoi jopa siinä mittakaavassa, että Ylen läpeensä märkä toimittaja ylitti uutiskynnykset muuallakin kuin kotimaassa. Joku innokas jaksoi kuitenkin lähteä osoittamaan mieltäänkin sikamaisen kamalaan säähän. En jotenkin käsitä ollenkaan, että mistä ikinä epäkohdista täytyy vonkua juuri itsenäisyyspäivänä. Jos meillä ei olisi itsenäisyyttä, niin ei tarvitsisi varmaankaan paljoa mussuttaa. Jännä tapa osoittaa kiitollisuutta ja arvostaa maana saavutettuja oloja.
Aika arkisesti sujui meidän juhlapäivämme. Aamutalli kahteen pekkaan. Sieltä vähitellen siirryimme Haudankoskelle, jonne kokoontui pieni perheporukka viettämään Anan synttäreitä ja kohottamaan samalla maljaa itsenäiselle Suomelle. Kukaan ei osoittanut mieltään.
Illalla mä ehdin vielä iltatalliin ja Kari tammalaan. Pitäisi alkaa suunnitella ensi vuoden treenejä ja kilpailukalenteria. Ei vaan jotenkin nappaa. Urho varmaan muutamat kisat menee, mutta taitaa olla eräänlainen välivuosi edessä. Kerätään vähän intoa ja energiaa. Voihan se tosin olla, että kone käynnistyy taas, kun tämä loputon sade ja kura loppuu. Sitä ennen ei oikein into jaksa kantaa ensi kesään tai syksyyn. Syksyn väsymys ja kyllästyminen ei ainakaan toistaiseksi ole suuremmin muuksi muuttunut.