Aamulla kiirehdittiin tallihommiin. Ei mitään ihmeellistä ja pojat painuivat pihalle heinilleen. Mulla oli sitten jo kiire keskustaan SRL:n urheilufoorumille. Odotin mielenkiinnolla Aki Riihilahden esitystä ja se olikin hyvä. Kaverilla on hauska tapa esiintyä ja sisältökin oli kiinnostava. Tärkein viesti oli ehkä se, että meidän jokaisen suurin talentti on motivaatio ja innostus. Painotus oli muutenkin tarinoissa ja mielikuvissa ja siinä, että asioita kannattaa aina tehdä vähän eri tavalla ja hakea hallittua muutosta. Valitettavan vähän oli jälleen matkaratsastajia paikalla. Mun on tosi vaikea keksiä syytä siihen, että oman lajini harrastajat eivät näe arvoa verkostoitua ja tarkastella asioita peilailleen kokemuksia muiden lajien kautta.
Olin lupautunut panelistiksi pienten lajien paneeliin. Osallistujien kesken meillä on hyvä meininki. Mitään sensaatiomaisia asioita emme keksineet, mutta tärkeää on olla tekemisissä muiden lajien kanssa. Jälleen nostettiin esiin monilajikisat. Ypäjä ehdotteli monilajileiriä. Asia jäi toivottavasti hautumaan. Käytiin läpi mm. somen haltuunottoa. Matka oli ensimmäinen lajikomitea, joka aloitti fb-ryhmän ja silloin kovasti epäiltiin, mitä mahtaa seurata. Pari vuotta meni hyvin, mutta tänä vuonna on jouduttu turvautumaan moderointiin. Aihe kiinnosti, sillä muilla lajeilla tämä vaihe on vasta tulossa. Nuorisotyö oli myös yksi puheenaihe ja näkyvyys, esikuvat, menestyksen hyödyntäminen ja moni muu juttu.
Koska tämä kausi on tällä erää viimeinen komiteakauteni, niin olin lupautunut myös vetämään lajiseminaarin. Sain siis tehdä kyllä ihan täyden päivätyön. Ennakkoon odotin myrskyistä tapaamista. Koko vuosi on ollut myrskyisä ja olen monelta osin tyytymätön siihen, miten osa lajin harrastajia on ääntään halunnut tuoda kuuluville. En hyväksy millään muotoa omille kintuille kusemista, tai harrastajille soittelua ja ryönän kaivelua. Enkä myöskään jatkuvaa somessa nokittelua. Kunnioitan sitä, että asiat hoidetaan kasvotusten. Ja käsitellään asiat asioina. Kai se on tämä naisvoittoinen harrastajakunta, joka aiheuttaa sen akkamaisen selkään puukottamisen ja rivien välistä lukemisen ja vanhojen kaivelun. Niin tai näin. Olen ollut myös tyytymätön hallituksen kykyyn hoitaa tätä vellovaa tilannetta, joten päätin jo aikoja sitten, että mun on ihan turha käyttää yhtään enempää voimavarojano komiteahommiin. Mutta sen mitä teen, teen kunnolla loppuun asti ja siitä syystä lupauduin seminaarin puheenjohtajaksi. Homma oli helppo, peruskauraa. Kukaan ei poistunut ovet paukkuen tai silmä mustana. Nyt on enää yksi kokous ja muutama hoidettava homma, sitten pääsen huutelemaan puskista ja kaivelemaan epäkohtia ja nalkuttamaan kaikesta mahdollisesta. Ja ehdottomasti somessa.
Perinteen mukaan seminaarissa palkittiin myös onnistujia. Jonna oli kutsuttuna paikalla, joten otin hänet arvokkaasti jakamaan palkinnot. Nina oli hoitanut tyylikkäät muistoesineet ja uskoisin, että löytävät jokaisen palkitun palkintohyllyltä sopivan paikan.
Meillä oli vielä perhejuhlakutsu vetämässä ja siitä syystä olin sopinutkin, että jos ei seminaari lopu ennen puolta seitsemää, niin meidän on pakko poistua. Koska puheenvuoroja ei käytetty, niin aika alittui roimasti. Näin ollen ehdimme seuraavaankin kohteeseen vain vähän myöhässä. SuMaRan väki jäi gaalaan edustamaan, Turusen klaani lähti radalle, Perälä lähti viettämään poikansa kanssa laatuaikaa ja Uuttulaiset taisivat mennä narisuttamaan patjaa. Kukin kaikkosi taholleen. Toivottavasti ensi vuonna seminaarissa on vieläkin enemmän väkeä ja ennen kaikkea toivottavasti foorumille osallistuu vähintäänkin puolet lajiseminaarin väestä. Olen aina pitänyt tärkeänä sitä, että me lajin harrastajan teemme itsemme näkyväksi muiden lajien harrastajien keskuudessa. Jos meitä ei koskaan missään näy tai kuulu, niin meitä ei myöskään ole olemassa.
Satu teki iltatallin. Ei mitään ihmeellistä. Kun pääsimme kotiin, niin nukahdin sohvalle. Ihan käypä työpäivä.