Vettä sataa ja joet tulvivat. Pääsin valoisan aikaan selkään. Lähdettiin Hopon kanssa kokeilemaan uutta reittiä Ahdenkallion suuntaan. Oranssi huomiotakki antautui jo ensimmäisen kilsan aikana ja saumoista alkoi tihkua vettä sisälle. Päätin kuitenkin, että periksi ei anneta. Eikä annettu. Käytiin määränpäässä kääntymässä. Hölkillä mentiin pääasiassa. Hokki puri ja matka taittui. Ihan käyttökelpoinen pätkä, joten siinä mielessä ihan onnistunut reissu. Muutenkin olo oli taas aikaisempia päiviä parempi. Kun lenkki oli tehty, niin Hopo pääsi vielä heinille vierastarhaan ja sai melassivettä siemailtavakseen. Mulla ei ollut yhtäkään kuivaa vaatetta päällä, joten pistin taukotuvan patterin puhkumaan ja kaivelin vaihtovaatteita. Kommandona jouduin menemään sillä en ole ihan kaikkea mahdollista varavaatetta tallille vielä kantanut. Hörpin kupposen glögiä ja aloitin tallihommat. Kotiin ei oikeastaan ole kiire, sillä meneminen ja lähteminen ovat pahimmat hetket päivässä. Ruokakaan ei ole oikein maistunut, joten tallilla on ihan hyvä olla ja puuhastella. Lopulta sitten otin märät hevoset sisälle. Hemppa hengailee pihatossa, mutta kaksi muuta jostain syystä ottavat ihan tyytyväisinä viileitä suihkuja vastaan. Hinkutin kumpaakin kuivaksi ja tarjoilin pöperot. Tyytyväisinä jäivät taas mutustamaan, kun poistuin paikalta. Erikoisemmin en ole nyt yksinolosta nauttinut. Olo on ollut todella yksinäinen. Olen myös vähän huolestuneena seuraillut tilanteiden kehittymistä Saksassa. Jotain terrorijuttuja odotellaan sielläkin tapahtuvaksi. Toivot todella, että Kari tulee ehjänä kotiin.
