Satu laitteli aamulla hevoset pihalle. Mä ajelin iltapäivällä paikalle ja totesin, että kappas vaan, kaksi kappaletta kaviokkaita on Caron pihassa!!! Laitoin Satulle viestiä, että mitähän täällä on noin niin kuin menossa?? Hyppäsin ulos autosta ja Urhohan sieltä jo iloisesti höristen lähti tulemaan kohti vetävällä askeleella. Tulivat pihattoportin äärelle odottamaan, että sain sen avattua ja sitten varsin ripeästi siirtyivät tarhan puolelle. Kurkin Hopoa ja sehän olikin tammatarhojen puolella heinäpussilla oikein tyytyväisenä. Kuin karkulaisten tekemiset eivät häntä liikuttaisi siis yhtään millään sektorilla. Lähdin kartoittamaan vaurioita ja edelleen hämmästelin, että miksi ihmeessä hevoset oli otettu pihaan! Jouduin toteamaan, että sekopäisyydessäni olin jättänyt takaportin auki!! Muistan hyvin, että vein sylillisen heinää verkkoon. Ilmeisesti poistuin tarhasta tallin kautta ja portti jäikin sitten auki. Pojat ovat aamulla syöneet aamuheinät ja lähteneet sitten avartamaan maailmaansa. Ensin tallin pihassa on hengattu hyvä tovi, sen kertoivat jalanjäljet ja iso paskakasa keskellä pihaa. Sitten on varmaan hetki arvottu ja pujahdettu kapeasta ja matalasta alikulusta Caron pihan puolelle. Taloa oli kierretty moneen kertaan ja lopulta käyty jopa naapurissa. Tässä vaiheessa on vielä mysteeri, kuka ne on palauttanut tontille ja laittanut pihan rajaavan portin kiinni.
Että tällaista tänään. Mitvit!?!? Karilta olikin tullut jo viestiä, että mitä siellä tapahtuu. Uutinen oli kiirinyt Saksaan asti. Sain kuitenkin kerrottua, että tilanne oli rauennut ja tyypit takaisin tarhassa. Mun piikkiin, niin kuin nyt moni muukin asia tuntuu menevän. Satu kiirehti paikalle ja sovittiin, että jatkossa hän sitten kurkkaa nurkan taakse ja varmistaa, että portit ovat kiinni, koska ne näköjään voivat myös olla auki.
Kollasin karkulaiset läpi ja tutkin kengätkin. Jäjistä päätellen oli vain lontusteltu pitkin pihaa. Hopoa kehuin, kun ei lähtenyt pykälään ja varmaan sen takia kaksikko pysyi hoodeilla, kun vanha ja viisas ei osallistunut ristiretkelle. Laittelin safkat valmiiksi ja otin Hopon karsinan ja sitten suuntasin kotiin. Hyvää päivässä oli se, että sain luotua yhden uuden kohtaktin, joka toivottavasti jatkossa auttaa meitä taas eteenpäin. Hyvää oli myös se, että sain hoidettua sunnuntailtana hoitamatta jääneet asiat ja ihan kuin suru ja ahdistus olisi vähän hellittämässä otettaan.