Heti aamusta aloin seurata raportointia Ranskasta. Tein aamutallin aika apeissa fiiliksissä. Tallilla onneksi kaikki oli kuitenkin hyvin. Mietin jo mielessäni, että mitähän meille nyt vielä tapahtuu. Kuoleeko jompi kumpi?!? Herättelin Karin ja treffasimme tallilla. Harjailin ison ja pienen ja lahjoin porkkanapalasilla. Tytöt ovat sellaisia sylivauvoja, että niiden kanssa tulee pakosti hyvälle mielelle. Olen päättänyt nyt kääntää ajatukset jouluun, hammasta purren. Toivon, että jouluna koko lauma olisi jo omassa tallissa. Mä hinkutin typyköitä ja Kari raapi paskaa tarhasta. Päivän ilmapiiri oli vähän keveämpi, kunnes taas ilta saapui ja sen myötä suunnaton suru ja ahdistus.
