Aamulla sain soiton, että yö oli mennyt oikein hyvin. Normaalia paskaa oli tullut ja mieliala oli hyvä. Helpottuneenä lähdin töihin. Tuntui, että perjantaista, kun lähdin töistä, oli kulunut vähintäänkin kuukausi. Kymmeneltä sain soiton, että tutkimukset vahvistivat sen, mikä oli jo silmin ollut nähtävissä. Kaikki on kunnossa ja Hopedin saisi iltapäivällä hakea kotiin. Kun puhelu loppui, niin kyyneleet kirahti silmiin ja samalla hetkellä yksi opettaja toi erään koltiaisen niskavilloista sisälle. Ihmettelivät varmasti kumpikin, että mikähän siellä tuvassa oli menossa. Myöhemmin vitsailin, että uusien hommien myötä itkuliinat ovat saaneet olla koskematta. Pari kertaa huoltaja on itkua tuhertanut ja ainut varsinainen käyttäjä olen nyt sitten minä itse.
Työt tuli tehtyä ilman suurempaa itkemistä ja kohta kahden jälkeen lähdin ajelemaan klinikalle. Painelin sisälle tutusta ovesta ja näin tyhjän karsinan. Joku toinen hevonen siinä oli tutkittavan. Satunnainen työntekijä vastasi kysyvään katseeseeni ja kertoi, että Hopo on siirretty terveiden talliin. Sillä hetkellä olimme teholla. Kävin moikkaamassa tyyppiä ja kerroin sille, että kohta lähdetään kotiin. Työntekijä opasti minut vielä kansliaan. Kassaneiti pahoitteli, että joutuu laittamaan laskun kahteen osaan kuun vaihtumisen vuoksi. Ei haitannut mua, pistin toisen osan Visalle. Totesin tytölle, että onpa halpaa. Hän katsoi minua ihmeissään. Sarkasmi ei purrut. Totesin, että ei siis todellakaan oikeasti ole. Tyttö puhkesi puhumaan, että kamalalta tuntuu sellaisia laskuja kirjoitella. Käänsin vielä veistä haavassa ja totesin, että tulee aika lahjaton joulu. Kevensin kuitenkin tilannetta kertomalla, että paras joululahja on kuitenkin se, että saadaan vaari kotiin. Jotenkin huvittavaa ja samalla myös karmeaa oli, että klinikalla oli soppari jonkun pikavippifirman kanssa. Jos ei satu olemaan paalua päällä, niin sitten vaan vippiä kyseeseen, että saa hevosensa hoidettua.
Kun rahavirrat olivat virranneet klinikan tilille, niin menin Hopon luo. Poistin varmaan 6 nimiteippiä ja avasin harjan letityksen. Pistin riimun päähän ja loimen päälle. Ukko oli kovasti menossa ja meinasi pujahtaa karsinasta ulos. Käveltiin käytävää pitkin pihalle. Joku siinä oli ontumatutkimuksessa. Suljettiin ovi perässämme, aukaisin portin ja suljin senkin perässämme ja sitten oltiin vapaudessa. ehdittiin oikeastaan kävellä lastausalueelle, niin Kari ajoi pihaan. Talutin hevosen koppiin. Vitsailin Karille, että tyttö tarjosi lastausapua. Joku siihen jäi polvipiikitettyä lastaamaan. Kysyin, voinko poistua pikku-autoni kanssa paikalta ja he totesivat, että turha jäädä heitä odottamaan.
Ajettiin tallille. Viimeistelin vierastarhan ja Hopo pääsi sinne. Laitettiin Urho kaveriksi ja se sekosi täysin. Esitteli sellaisia kevätjuhlaliikkeitä, että niitä en ole aiemmin nähnytkään. Hemppa sekosi myös, kun ei päässyt luokse. Kun Hopo oli hetken saanut hengähtää, niin lähdettiin kävelylenkille. Kiskoi kaikkiin ilmansuuntiin, jos oli vaan joku ruohotupselo näkyvissä. Mulla tuli hiki jo heti alkuunsa. Eikä ihme, sillä tänään tehtiin marraskuun lämpöennätys: 14 astetta. Pyörätielle tipahti isohkot paskat. Tutkin tarkkaan ja potkin ojaan. Koostumus oikea.
Kun palattiin lenkiltä, niin laitoin Hopon Hempan kaveriksi. Urho sai nykertää vierastarhan ruohikkoa, jotta Hopo ei sitä kaikkea söisi. Arvelin, että otan ne lämpimästä säästä huolimatta kuitenkin sisälle juuri sen takia, että turha on nyt yötä myöden syödä mitään. Laittelin iltaheiniä valmiiksi, niin Erika käppäili pihaan. Oltiin jo hätyytetty häntä ja Satua apuun, sillä Hopolle pitää nyt käydä antamaan heiniä päivän aikana kahdesti ja samalla tarjota makuvettä ja tarkistaa, että kaikki on kunnossa. Käytiin siinä vielä tilannetta läpi ja Erika lähti poninsa kanssa kohti kotia.
Vähitellen otin hevoset sisälle ja kuuntelin niiden syömistä. Hopo hörppi pirtelönsä ja limpparinsa heti ja tein vielä melassivettä toisen saavin yöksi. Tallituvassa olisi yöpymismahdollisuudet ja vähän olisi tehnyt mieli jäädä yöksi ja käydä kurkkaamassa hevosia parin tunnin välein. Jos ei aamulla olisi töitä, niin voisin niin jopa tehdä. Päätin nyt kuitenkin viettää yöni omassa sängyssä ja toivotin hevosille yöt ja poistuin lämpimään, sumuiseen ja umpipimeään iltaan. Onnellisesti näyttäisi päättyvän tämä episodi.