Herättiin viideltä ja alettiin tehdä lähtöä kisoihin, sillä puhelua ei ollut vielä tullut. Oli sovittu, että soittavat ennen kuutta, niin teemme päätökset siitä, mihin päin lähdemme ja millä kokoonpanolla. Juuri kun olin nostamassa kytkintä, puhelin soi. Tilanne oli muuttunut aavistuksen parempaan suuntaan. Mitään lupauksia ei kuitenkaan annettu, mutta hevonen oli ainakin vielä hengissä. Tallimatkalla arvottiin asiaa ja todettiin, että kisat saavat jäädä. Niin harmi kuin se Hannan vuoksi onkin, niin ei ole järkeä lähteä kahdella autolla eikä yhdellä autolla eikä ollenkaan. Kokosin itseni ja soitin Seijalle, että tilanne on tämä. Emme pääse tulemaan.
Kun aamutalli oli loppusuoralla, niin Kari karkasi klinikalle. Jäin viimeistelemään hommia. Hetken päästä otettiin yhteyksiä ja Kari meinasi, että tilanne on silmämääräisesti huomattavasti parempi. Mä tein hommat loppuun ja ajoin perässä klinikalle. Hopo pisteli korvat hörössä siellä menemään. Kari oli jo puoli tuntia sitä talutellut ja mä otin hevosen haltuun ja taluttelin toisen puoli tuntia. Kyyneleet valuen. Kuulosteltiin suolistoääniä ja ne olivat nyt vahvasti kuultavissa. Edellisenä iltana oli ollut varsin hiljaista. Syke ja hengitystiheys olivat kummatkin laskeneet. Vähän rauhallisemmalla fiiliksellä lähdettiin kotiin päin. Pieni muutos parempaan oli lääkäreiden mielestä tapahtunut, mutta matka oli vielä pitkä. Leikkausta emme edes harkitse tässä vaiheessa, joten muilla keinoin tilanne täytyy saada stabiloitua.
Kotona syötiin ja nukuttiin vähän. Kumpikin on jäänyt edellisen vuorokauden aikaa olemattomiin. Kolmen jälkeen lähdin taas tallille. Neljältä klinikalta soitettiin ja kerrottiin, että meidän käynnin jälkeen paskaa oli lähtenyt tulemaan, mutta ripulina. Kaasu on poistunut, mutta paksusuolessa on edelleen ummetusmoskaa. Sovittiin, että kipari puolitetaan yötä vasten ja tippa pudotetaan ylläpitäväksi. Yön aikana olivat tiputtaneet ringeriä 50 litraa. Klinikalla kyllä osaavat hinnoitella. Pussin hinnaksi kerrottiin 50 euroa. Kari arveli, että tiputtavat kultahippusia. Mulle on ihan sama, jos vaan saan hevosen kuntoon. Tässä vaiheessa piikissä on n. 2000 euroa. Ei ole todellakaan persaukisten hommia nämä hevoshommat. Täytynee hommata viikonlopputyö.
Yöksi luvattiin 10 astetta lämmintä, joten jätettiin pojat pihalle. Kari jäi vielä jotain puuhaamaan ja Hanna kävi myöhemmin vielä sanomassa kaveruksille heipat. Ennen kymmentä mulla katkesi filmi. Kännykkä taas tyynyn vieressä. Normaalistihan puhelin on milloin missäkin. Kamalan orjallista kyllä olla koko ajan valmiustilassa! Nukuin hyvin, heräsin vain kahdesti. Uni tuli tarpeeseen. Aamulla oli helpottava herätä ja todeta, että yön aikana ei tullut pikaviestiä käänteestä huonompaan. Vielä on siis toivoa, vaikka mun vaistot olivat kertoneet jotain ihan muuta. Happy Halloween, indeed! Kauhua on ollut tarjolla enemmän kuin tarpeeksi!