Kari oli aamupäivän tallilla. Lämminvesivaraaja saatiin uuteen paikkaan ja alahana tuli uutena tuotteena valikoimiin. En pitänyt töiden jälkeen mitään kiirettä. Olisi pitänyt. Kun ennätin tallille kuuden kieppeillä, niin näin ikkunasta, että Hopo loikoili pihatossa. Kopautin ikkunaan ja se nousi heti ylös. Vielä hetken keräilin Urhon tavaroita kisaa varten, sillä tarkoitus oli aamulla seitsemältä startata kisamatkaan. Piti myös sukia Urho hienoon kuntoon. Kun lähdin sitä hakemaan, niin bongasin Hopon taas makuulla. Vasta silloin tajusin, mistä on kyse!!! Jokavuotinen syysähky oli täällä taas.
En mitenkään mielettömästi panikoinut, vaan hoputin hevosen jalkeilla. Olimme juuri lähdössä taluttelulenkille, kun Kari sapui paikalle ja totesimme yhteistuumin asioiden laidan. Kiersin n. kilsan lenkkiä ja aina välillä tarjottiin juotavaa. Hopo paskoi useamman kerran ja vaikutti kivuliaalta. Struutattiin kipulääkettä ja sen olo selkeästi helpottui. Jatkettiin taluttelua. Välillä päästin sen hehkeksi makuulle ja sitten jatkettiin. Kari yritti pakata kamoja ja Hemppa yritti tulla hulluksi.
Kaisaa ei saatu kiinni ja alueen päivystävä totesi, että on niin kiirettä, että ei ehdi. Kun päästin Hopon taas hetkeksi pihattoon makuulle, niin se asettautui kuin koira. Hörisi hiljaa ja katsoi mua syvälle silmiin, kun kumarruin sen kasvoja silittelemään. Se oli jotenkin todella tyyni ja mulle tuli erittäin vahva tunne, että tämä oli tässä. Yhdeksän jälkeen todettiin, että omin avuin homma ei laukea, vaan on pakko viedä se klinikalle. Talutin sen traileriin ja toivotin hyvää matkaa. Kari lähti liikkeelle ja mä jäin tekemään iltatallia loppuun. Soiteltiin ja viestiteltiin tilanteiden kehittymisestä. Parempaan suuntaan ei ainakaan oltu menossa. Klinikalla Hopon sai kiparia ja pistettiin tippaan. Todettiin paha kaasuähky, joka jo itsekin oli ymmärretty ja suoli oli mennyt mutkalle ja kääntymässä pahaan suuntaan.
Sytytin Hopolle toivon kynttilät tallin lyhtyihin palamaan ja itkuisena ajelin umpipimeässä kotiin ja yhdentoista aikaa pääsin päästämään koiraa pissalle. Kari kotiutui puolilta öin. Jutut oli aika vähässä ja vitsikään ei lentänyt kummaltakaan. Levoton ja vähäuninen yö oli edessä. Jokaisen on joskus aika lähteä ja ilmeisesti Hopon aika olisi nyt. Puhelimet oli meillä molemmilla yöpöydällä, sillä lupasivat soittaa, jos tilanne kääntyy pahempaan.