Aamulla usvassa pistin usvaa putkeen ja ajelin tallille. Typerä talviaikahässäkkä pistää jälleen suloisesti kaiken sekaisin, mutta mihin ei voi vaikuttaa, täytyy hyväksyä ja sietää. Kesäaika-talviaika on yksi sellainen asia. Pojat rauhallisina odottelivat. Normirutiinit ja hevoset pihalle. Puuhailin taas yhtä ja toista yleishyödyllistä. Kun päivä jo oli kirkastunut, niin ajelin kotiin hyvillä mielin. Aamutalli on kummallisen energisoiva.
Kotona ehdittiin olla muutama tunti ja sitten suunnattiin uudelleen tallille. Otettiin sarvista härkää ja Hopo klippaukseen. Kyllä taas seinät kolisivat. Paappa pisti muutaman sitä verta napakan potkun, että vanhat pölyt vain leijailivat tallin ylärakenteista alas. Merkku oli kysellyt Hopon kuulumisia ja ihmetellyt, että teemme vielä kympin lenkkejä. Meitä Karin kanssa nauratti. Enemmän mua ihmetyttää, että missä vaiheessa potkujalka hidastuu ja voima vähenee. Kyllä se vasen takanen niin rajusti ja nopeasti, pyytämättä ja täytenä yllätyksenä, vielä seinärakenteisiin jysähtää, että heikompia hirvittää.
Kepin ja porkkanan avulla saatiin klippaus suoritettua. Kari on kehittynyt valtavan nopeaksi. Jälki ei ole mitään silmiä hivelevää, mutta kunhan karvat vähän kasvavat, niin on ihan siisti. Varsin symmetrinen se ainakin on. Siitä täydet pisteet. Ja kaiken sen riehumisen, sätkimisen ja potkimisen jälkeen jälki on ihan hyvää. Nyt voi niitä kympin lenkkejä tehdä jatkossakin hikoilematta.
Kari vielä rakenteli boilerille telinettä ja maalaili seiniä. Kolmen jälkeen alkoi tihuttaa vettä, niin kuin ennuste olikin. Alkaiskohan se syksy nyt? Puuhaa ainakin riittää edelleen.
Varsalasta huonoja uutisia: sekä Pamelan että Tatankan on kuultu kerran yskähtävän.