Sade alkoi luvatusti ja sitä säesti melkoinen tuuli. Kiirehdin töiden jälkeen tallille. Hevoset olivat ihan tyytyväisiä eloonsa. Koko kolmikko oli ahtautunut pienempään pihattoon. Ensin luulin, että siellä olivat vain Hopo ja Urho, mutta myöhemmin totesin, että Hemppakin oli joukon jatkona. Hommat alkavat sujua jo rutiinilla ja hevosetkin menivät lähes kerralla oikeisiin karsinoihin. Vaikka illat ovat olleet jo pimeitä, niin märkä keli tekee syksyn todelliseksi ja pimeäksi. Onneksi kynttilät ja lyhdyt ovat olemassa ja tallille on hommattu jo omat pimeän ajan valot. Yllättävää kyllä en ole kotonakaan ehtinyt vielä suuremmin valoja viritellä, mutta eiköhän kohta ala olla sen aika.
Varsalasta saatiin tyrmistyttävän huonojoa uutisia. Pitkään yskinyt varsakaveri oli käynyt klinikalla ja diagnoosina ilmoitettiin Rodokokki!! Meinasin mennä raivoihini. Tatanka ei ole yskinyt ja on muutenkin täynnä virtaa, niin kuin havaittavissa on ollut. Eihän noille mitään mahda, mutta tosi, tosi vaikea on kääntää tämäkin uutinen positiiviseksi. Tai edes vähemmän negatiiviseksi. Saamani tiedon mukaan myös oireettomat varsat pitäisi nyt laittaa kuurille.
Sahysta pyydellään jotain juttua matkaratsastuksesta, mutta nyt ei ole aikaa eikä inspistäkään. Ehkä kirjoitushommat sujuvat vähän myöhemmin, mutta juuri nyt ei irtoa kyllä yhtään. Olen aika kyllästynyt lajin ympärillä käytävään kärhämään joten on aika vaikea raapia positiivisia ja aurinkoisia juttuja, jotka näyttäisivät lajin hyvässä valossa. Vaikka en hyväksy valittamista ja vikisemistä ja mielestäni vikistä voi vasta sitten, kun on itse tehnyt kaikkensa asioiden eteen, niin silti meinaan antaa sille periksi. Mutta annan periksi vain siinä mielessä, että rajaan omaa tekemistäni ja ihmisiä, joiden kanssa yleensäkään olen tekemisissä. Silloin negatiivisuus ja hulluus jäävät oman kuplani ulkopuolelle ja saan pysyä naurettavassa positiivisessa maailmassani. Pessimisti ei pety, mutta vihaan ihmisiä, jotka näkevät kaikessa vain huonoa ja rakentavat elämänsä valittamisen varaan. Oma maailmani pohjautuu yrittämiseen ja onnistumiseen ja positiivisten asioiden nostamiseen. Mieluummin olen naivi haihattelija ja idealisti, kuin valittava pessimisti, joka rypee negaatioissaan. Ja loppujen lopuksi, hevoshommat ovat meille harrastus. Harrastuksen tarkoitus on voimaannuttaa. Eli jos harrastukseen liittyvät jutut alkavatkin viedä voimavaroja, niin jotain täytyy asioille tehdä. Ihan itse. Sillä tavalla se homma etenee.