Satu seuraili päivällä hevosten touhuilua. Nyt näyttäisi siltä, että pojat viityvät keskenään ja Sella on omissa oloissaan. Satu arvelee, että Hopo on kyllästynyt tamman vinkunaan ja pomottamiseen. Tilanne oli aavistuksen eri, kun menin illalla paikalle. Hopo nautti yksinäisyydesta vierastarhan puolella ja Sella liehitteli toisaalla Urhoa sekä Hemppaa. Hemppaa se tosin vähän pelkää, mutta nyt näytti tilanna varsin sopuisalta.
Meillä oli Hopon kanssa vähän omia juttuja. Se jäi vierastarhan puolelle siinäkin vaiheessa, kun availin tallin takaoven kolmea muuta varten. Hetken se mietti, että lähtisikö kiertämään kentän takaa ovelle, mutta jäi sitten aloilleen. Kun muut olivat kiirehtineet kukin karsinaansa, niin kävin avaamassa Hopon boksin oven ja avasin tarhan portin. Aristokraattisen rauhallisesti Hopo asteli talliin ja käytävää pitkin omaan karsinaansa. Mua huvittaa sen viileä olemus, kun se omia aikojaan kulkee pihan poikki talliin ja omaan boksiin. Ei mitään häsläämistä tai panikointia.
Hoposta sain sellaista palautetta, että se on ihailtavan viisas ja kiltti. Mua vähän huvitti, sillä vähän karukin elämä on opettanut sille yhtä ja toista ja kyllä sitä varmasti viisaana voi pitää, mutta kiltti se ei kyllä ole minkään mittapuun mukaan. Se on niin riippumaton ihmisestä, että ei koe kovinkaan kummoista tarvetta ihmistä miellyttää. Moni voisi pitää sitä umpimielisenä ja äkäisenä otuksena. Meille se on hevosista parhain ja siksi ehkä näistä päiväkirjamerkinnoistäkin voi välittyä kuva kiltistä ja ihanasta piippakorvasta. Tämä ei ole ehkä ihan koko totuus, mutta jokaisellehan se oma on maailman paras. Jos kysytään, kuka on kingi, niin kyllä Hopo on kingi!