Pääsiäinen lähestyy ja kevätkin harppoo lähemmäs. Huhtikuun alun kisat lähestyvät myös, joten valmistelut ovat jo käynnissä. Toivottavasti tällä kertaa Urjalassa päästään starttaamaan. Oikeastaan mua kuitenkin hykerryttää huhtikuun lopun kisat vähän enemmän. Ensin on vuorossa Babenhausen Endurance Spring Festival 2016 ja ihan kuun lopussa Kõrvemaa Endurance Ride 2016. Kiinnostavia ja innostavia asioita on kerääntynyt huhtikuulle. Mutta ei voi mitään, että korpeaa se tosiasia, että kotimaahan ei vaan millään saada vuotuisia kv-kisoja. Ja nythän eletään sellaisia pimeitä aikoja, että kv-toiminta kaikkineen halutaan vaieta olemattomiin. Ei siis taida olla puhettakaan, että suunnitteilla olisi kv-kisat Ypäjällä tai Savijärvellä.
Olen todella surullinen siitä, että se valtava työ, jonka minä ja seuraajani komitean tiedottajina teimme lajin näkyvyyden eteen valuu nyt hiekkana maahan. Kilpaurheilu perustuu menestykseen, onnistumiseen ja esikuviin. Jos ylimmän tason, eli kv-tasolla kisaavien ratsastajien tekemisistä ei tiedoteta ei lajia ulkopuolisten silmissä ole edes olemassa. Nyt kun suomalaisia ratsukoita on maailmalla pysyvästi ja he tahkoavat tulosta tuloksen perään, niin olisi juuri oikea hetki lyödä rumpua. Urheilulaji on oikeasti olemassa siinä vaiheessa, kun menestys ylittää uutiskynnyksen. Jos suomalaisten matkaratsastajien menestys ei ylitä edes oman lajikomitean uutiskynnystä, niin asiat ovat todella huonolla mallilla. Ja jos kotimaassa ei järjestetä kv-kisoja, niin nousu kv-tasolle on entistä suuremman ponnistuksen takana. Ja kovan ponnistuksen takana on sekin, että parin vuoden päästä Suomi on NBCH-kisojen järjestysvuorossa.