Kiirastorstai. Töissä oli todella hiljaista ja ehdin hyvin käydä toivottemassa hyviä lomapäiviä paikalle eksyneille opiskelijoille. Turusen kanssa oli sovittu, että hän ilmestyy Valedron ja Safeerin kanssa meidän tallille neljältä. Jotenkin osasin kyllä arvoida asian oikeaa laitaa. En siis kiirehtinyt kotiin sen suuremmin ja olinkin vasta vähän yli neljä Suonpäässä. Siinä vaiheessa tulikin Hevonkuusesta tieto, että vähän vielä kestää. Matkassa oli monta mutaa, tai oikeastaan ne mutkat olivat jo ennen kuin matka oli ehtinyt edes alkaa.
Kuudelta lähdettiin talli suuntaan. Ehdin käydä tekemässä Hopo kanssa mukavat iltalenkit. Vielä puoli kahdeksalta pärjää ilman otsalamppua! Pellolla viiletettiin. Pieni yllätys koettiin, kun ojan pientareella pilossa kyyhöttänyt rusakka ampaisi matkaan ihan Hopon etukavioista. Ei suuria tunteita, mutta vähän säikähdimme kaikki.
Kari oli laittanut tallilla systeemit valmiiksi ja Hopo pääsi suoraan väkkäreille. Tehtiin iltatallihommat ja hörpittiin vielä kahvitkin ennen kuin traileriyhdistelmä ajoi pihaan. Samalla portinavauksella Rangeri ajoi pois pihasta, sillä Karilla oli kiire kauppaan.
Tanjan hevoset pääsivät vierastarhaan, joka oli taas eristetty vieraskäyttöön. Niille laitettiin loimet pälle ja runsaati heinää eteen. Tyytyväisinä alkoiva mussuttaa heiniään ja Tanja totesi tyytyväisenä, että asettuivat heti aloilleen. Valto veti heinää säkistä kuin vanha tekijä ja asettui taloksi katoseen.
Luonnollisesti käytiin vielä sanomassa tallissa meidän hevosille hyvät yöt. Arvi huusi kuin syötävä ja Taimi hyöri jaloissa. Kun ehdittiin kotiin, niin Kari olikin jo keittiöhommissa. Taisteltiin vielä mukamas näppärän lasten matkavuoteen kanssa tovi ja sitten pääsimme syömään. Mukava oli pitkästä aikaa höpötellä kaikessa rauhassa. Oltiin jo pitkällä perjantain puolella, kun kömmimme untuvapeittojemme alle. Kaikesta huolimatta terapeuttinen ilta takana.