Pitkäperjantai. Kari lähti heti aamukahvin jälkeen lyömään Valtoa kenkään ja vuolemaan Sämpyä. Arvi ja Taimi järjestivät Fun park -tunnelmaa. Päästiin vähitellen liikkeelle. Tarkoitus oli mennä Ainoon kahville, mutta sehän oli kiinni. Käytiin nykimässä ovia. Jopa putikin ovea. Todettiin, että Hopon karsina on Ainon putiikissa. Olisi ollut kiva päästä vähän töllistelemään, mutta eipä nyt sitten päästy. Kurkittiin tietenkin myös maneesiin ja ravintolaan. On kyllä hulppea tja hienot puitteet. Jotenkin vaikutelma oli kuitenkin epätodellinen, steriili. Pikkuruisissa tarhoissa seisovat hevoset kuin klooneja toisistaan. Isoja puokkeja loimitettuina ja suojitettuina. Eivät olleet suuremmin kiinnostuneita ohi kulkevasta ihmislaumasta.
Ennen kuin siirryimme autoon, niin nähtiin pihapiirissä sentään yksi ihminen. Sehän oli Jiri ja kuinka ollakaan hän oli saanut josain kalasteltua meille lisää muoviläpysköitä pihattojen oviin. Kävin kaivelemassa rullan Jirin pakusta ja jatkettiin matkaa kohti Tiipiitä.
Varsat olivat talvilaitumen toisessa päässä ihmettelemässä kentän tapahtumia. Tulivat kuitenkin reippaasti luokse, kun huomasivat, että heitä kaivattiin. Taimi tunki varsoille porkkanaa suuhun. Seurusteltiin niiden kanssa hetki ja alettiin taas pakkautua autoon. Tällä kertaa mukaan tarttui säkillinen porkkanaa.
Ajomatkalla pohdittiin, että vaikka Mervin tallikin on hieno, niin siellä on kuitenkin luomumpi meno. Se on selvästi hevosten koti. Jossain näkyy vähän hevosen jälkiä, kuraa ja jopa paskaa. Noh, kun päästiin Ritasiin, niin oltiin perusasioiden äärellä. On luomua kyllästymiseen asti. Kurakossa piehtaroineet hevoset heinänkorsia harjoissa kirmailemassa pihamaalla. se on niin suhteellista. HU:ssa oli taas kolumnikirjoitus, jossa pohdiseltiin tätä nykymenoa. Hevosenpidossa on monta ääripäätä. On sellaisia ihmisiä, joiden mielestä hevosta ei ole tehty ratsastettavaksi. Sitten on tämä kengätön, kannukseton, raipaton, kuolaimeton -keskustelu. Ja yhdessä ääripäässä on yksinään pari tuntia päivässä minimaalisessa lohkossa tarhaavat tapaukset. Mikä sitten on oikein tai väärin? Jokainen varmasti tekee hevosensa kanssa omat ratkaisunsa, mutta sehän tässä on ongelma, että meillä kaikilla on niin kova tarve puuttua myös toisten tekemiseen. Siitä syystä olemmekin nyt ihanteellisessa tilanteessa, kun saamme omiemme kanssa tehdä mitä haluamme. Riittää, että kinaamme ja kiistelemme keskenämme.
Grillattiin tallin pihassa vielä makkarat ja sitten Fun Park alkoi siirtyä toiselle paikkakunnalle. Sämpy ja Valto tarhailivat rauhassa vierastarhassa. Tonkivat maata ja nauttivat elämästään. Kuten meidän nelikko toisessa tarhalohkossa. Aamulla oli joku hetken tuijotuskohtaus ollut, mutta sen jälkeen kaikki olivat vaan kesittyneet omiin touhuihinsa. Taimi höpötti omia höpötyksiään. Välillä ipana kävi syöttämässä juustonaksupalleroita Karin suuhun ja välillä hihitteli makkaraa, joka näytti pepulta.
Lopulta Tanjan hevoset laitettiin koppiin ja kuljetus lähti liikkeelle. Ihana rauha ja seesteisyys valtasi tilukset. Jäin ihmettelemään, että kaikessa kaoottisuudessa Turunen on kyllä aina tapaus kun kulkee pitkin maakuntaa kahden pienen kakrun ja kahden hevosen kanssa yksinään! Noh, puhelin on keksitty ja apujoukkoja singahtaa kaikista mahdollisista suunnista, jos jotain tapahtuisi. Mutta silti. Melkoinen reissaaja.
Alettiin siivoilla tarhoja ja kolmen aikaan Melissa tuli katsastamaan paikat. Tyttö oli yllättynyt paikan ”suuruudesta”. Hämmästeli tarhojen kokoa ja muutakin operatiivista tilaa. Ilmeisesti näkymät miellyttivät silmää. Sunnuntaina tyttö tulee maastolenkille mukaan.