Urho lähti Karin kaveriksi Koirikselle. Minä ja Hopo kierrettiin ensin taluttaen talolenkki ja sitten vielä taivuteltiin kentällä hetki voltteja sun muita. Sen jälkeen se pääsi tarhaan katselemaan, kun Sellalla oli narunpyöritysjuttuja. Hyvin tammalla on vielä perusjutut muistissa ja pidin jonkin sortin sulkeiset, koska oli temppuillut Mellin kanssa aika akkamaisesti.
Kun käsihevoset oli pyöritelty, niin Urho jo palailikin lenkiltä. Ajoitus oli onnistunut nappiin. Koiris meni rennosti ja hyvin. Koiris kulkee kolmeen varttiin ja mitään metkuja tai ketkuja ei ilmennyt. Eikä niitä Urhon kanssa suuremmin ilmene koskaan. Urho on kyllä lunastanut paikkansa laumassa, vaikka Hopon asemaa ei meidän mielessä mikään hevonen voi koskaan ottaa ja Sellalla on myös oma asema, joka on järkkymätön, vaikka siitä ei enää kisahevoseksi välttämättä olisikaan.
Lenkin jälkeen Kari otti pikaisesti tarhat ja mä laittelin safkat.