Kari lähti aamulla varhain Laukkoon kengityshommiin ja sai nakata hevoset pihalle matkan varrella. Mä sitten sain aloitella aamulla rauhassa ja painelin tallille aavistuksen myöhemmin. Hevoset olivat rauhallisia pienessä laumassaan. Niitä kiinnosti suunnattomasti mun heinähommelit. Seurailivat langalla rivissä, kun ähisin ja puhisin ja pöllytin heinää.
Välissä siivosin karsinat ja täyttelin vedet tarhaan ja sisälle. Naukkailin vielä teetä ja ihailin maisemia. Kahden jälkeen olin osuuteni tehnyt ja siirryin seuraavaan kohteeseen. Oli sovittu yhden työkaverin kanssa, että treffaamme kolmelta Sibben parkkiksella. Sieltä lähdettiin katsomaan Sellaa ja varsaa. Olivat kovasti seurallisia ja koska tuliaisina oli porkkanoita, niin olivat myös erittäin kiinnostuneita vieraista.
Kiirehdin kotiin, söin nopeasti jotain ja kuudelta otin taas Ritasin suunnaksi. Treffattiin Karin kanssa siellä. Liikutin vähän Hopoa, kärräsin heinää ja touhuilin sitä sun tätä. Saatiin tallihommat aika nopeasti tehtyä ja kiirehdittiin kotiin. Vähän päivitin myös ystäväpiirin tapahtumia ja paljon on nyt kipua ja sairautta liikkeellä. Kun kuuntelee ihmisten sairaskertomuksia, niin on tosi vaikea ymmärtää, miten pienet jutut heilauttavat joidenkin elämän raiteiltaan ja suuret asiat taas toisaalla kestetään hammasta purren. Kai se on myös sitä, että suurten ei voi antaa kaataa, mutta pienistä ja mitättömistä jutuista halutaan tehdä elämää suurempia. Pitäisi vaan aina välillä pysähtyä miettimään, että mitä itse on yleensäkään minkään eteen tehnyt ja toisaalta olla tyytyväinen niihin asioita, joita on saavuttanut ja saanut. Tosi monella meistä asiat on todella hyvin, mutta silti kitisemme ja valitamme turhista jutuista.