Yritän kovasti pitää kiinni siitä, että tästä lapasesta lähteneestä hevostouhusta huolimatta elämme normaalia elämää. Eli vietämme juhlapyhiä ja muita perinteisiä juttuja riippumatta siitä, että hevosia on enemmän kuin kaksi ihmistä tarvitsee. Tähän samaan liittyy se, että haluan kämpän olevan asuttavassa kunnossa, pihan siistinä ja ainakin oman autoni sen näköisenä, että sinne voi tulla sisään myös eläimiä harrastamaton ihminen. Pyykit pestään ajallaan ja tiskikone hoitaa hommansa ennen kuin likapyykkikori kasvaa vuoreksi. Yritän myös vetää lipun salkoon aina silloin kuin kalenterissa liputuspäivä lukee ja tänään vietetäänkin Aleksis Kiven päivää. Silmäilin myös vähän Seitsemää Veljestä. Niin helposti meiltä unohtuu sellaiset asiat kuin oma kieli tai sellainen elitistinen juttu, kuin kirjoitustaito. Kivi loi meidän kielemme ja edelleen kirjailijan kieli on varsin polveilevaa ja vivahteikasta. Pidän itse kieltä ja kirjoitettua tekstiä edelleen äärettömän tärkeänä juttuna. En ole niin tarkka oikeinkirjoituksesta tai pilkkusäännöistä, mutta tärkeää on itse kirjoitus. Kirjoittaminen on myös monella tavalla terapeuttista. Kannattaa kokeilla. Itselleni kirjoittaminen auttaa jäsentämään asioita ja nämä päiväkirjamerkintöni auttavat muistamaan asioita ja tunnelmia. Kiitollisin mielin vedin siis aamulla lipun salkoon. Eläköön kielemme ja kirjoitettu teksti!
Yhdentoista haituvilla olin tallilla. Olin illalla ounastellut, että esikuivattu paali saattaa olla riskirajoilla. Kelit ovat olleet aurinkoiset ja lämpimät ja hienoinen käyneen tuoksu leijaili hoodeilla. Kun hevoset oli tervehditty, niin kävin raivokkaasti paalin kimppuun. Purin sen sisällön atomeiksi pitkin pihaa. Muuta homeen pilkuttama kohta löytyi, mutta 99.9 % heinästä oli kunnossa. Möyhin ja pöyhin sitä ja annoin jäädä auringon ja tuulen kuivatettavaksi. Hevoset saivat tietenkin osansa.
Kun karsinat oli siivottu, niin otin Hopon vielä juoksutukseen. Se teki reippaasti hommia ja sen jälkeen pääsi hetkeksi nappailemaan tuoretta. Kun ilma alkoi viiletä ja ilta pimentyä, niin vein sen sisälle ja muut pojat tekivät pian seuraa. Rahtasin vielä vähän aurinkokuivattua heinää talliin ja olimme valmiit lähtemään kotiin. Kasvoja kuumotti illalla, kun lähes koko päivän oli auringossa häärinyt.