Aamun usvassa ajelin tallille ja ihanan seesteisyyden vallitessa puuhasin aamutallia. Ihastelin taas aikani hevosia ja hämmästelin kurkia, jotka lasketuivat pellolle huilaamaan. Yritin ottaa niistä kuvaakin, mutta eihä siitä mitään selvää saanut. Tallihommat jäi vähän kesken, mutta lähdin kotiin brunssile ja Karia herättelemään.
Puolen päivän tuntumassa olimme taas tallilla. Hopo pääsi lenkille ja kun olin lopetellut puuhamme, niin Melli saapui paikalle ja alkoivat laitella Urhoa ja Sellaa valmiiksi. Jäin viimeistelemään tallihommia ja nauttimaan aurinkoisesta kelistä, kun parivaljakko poistui pihapiiristä. Hopo tietenkin hetken huuteli perään. Minä aloittelin tarhojen purotushommaa ja ihmettelin samalla hanhien, kurkien ja joutsenien ylilentoja. Niitä on valtavasti liikenteessä. Ensimmäiset lämpimät saivat selvästikin ne nousemaan siivilleen ja saapumaan kotiin.
Aloin vähän huolestua, kun ratsukoista ei kuulunut mitään. Mun puuhat oli jo tehty ja liikuskelin tallipihalla vähän levottomasti. Lopulta saapuivat. Kaikki oli mennyt erinomaisesti. Tekivät reilun 12 km lenkin ja etenivät pääsääntöisesti varsin rauhallisesti, joten aikaakin vähän kului.
Tehtiin porukalla loppuhoidon. Melli säteili tyytyväisyyttä. Oli ennakkoon vähän jännittänyt, mutta Sella käyttäytyi odotettua paremmin. Se on meidän mielestä muutenkin viisastunut paljon varsakokemuksensa aikana. Nähtäväksi jää, mitä ohjelmaa se meille vielä järjestääkään, mutta juuri nyt se tuntuu tasapainoiselta ja rauhalliselta hevoselta. Tietenkin sillä on omat piirteensä, mutta paljon se on tasaantunut. Vähän oli särmäänsä näyttänyt, mutta Mellillä ei ollut ollut mitään ongelmia sen kanssa. Vastaan oli tullut jopa muutama pelottava juttu, mutta mitään mieletöntä kohtausta tamma ei ollut kehittänyt.
Lisättiin porukalle heinää ja poistuttiin paikalta. Myöhään illalla oli iltatallin aika. Porukka oli tyytyväistä poikaa ja tyttöä, kun jäivät talliin mutustamaan heiniää.