Satu teki aamutallin ja siitä syystä me aloitimme päivämme varsalasta. Otimme typykät talutukseen ja veimme te kentälle. Tällä kertaa pimut tiesivät jo, mitä tuleman pitää. Teputtivat innoissaan, kun kenttä lähestyi. Varsinkin Tatanka oli Sellamaiseen tapaan täpinöissään.
Kun päästiin kentälle, niin varsat päästettiin irti. Ja kyllä ne taas rallattelivat menemään siinä mittakaavassa, että hiki tuli. Esittelivät varsinaisia kevätjuhlaliikkeitä. Osa niistä taltioitu kameran muistiin ja sitä kautta sosiaaliseen mediaan ja toivottavasta taltioituvat myös muistiimme. On tuota nuorta intoa ja uhoa vaan ihana katsella.
Varsalan jälkeen siirryttiin isojen hevosten luokse. Oli Urhon pitkän lenkin päivä. Me lähdimme Hopon kassa 10-15 minuutin kaulalla ja 4-5 kilometrin kohdalla Urho meidät saavutti. Ratastettiin pari kilometriä yhdessä ja sitten tiemme erkautuivat. Urho jatkoi kohti 30 kilsan lenkkiä, meille Hopon kanssa riitti 11 km. Ihmettelimme pellolle laskeutuneita lintuja ja syviä ojia. Niihin jos hevosen kanssa syystä tai toisesta putoaisi, niin omin avuin ei pääsisi ylös. Aloin pelätä, että putoamme sinne. Olisi se kamalaa. En oikein ymmärtänyt, miksi sinne oli pitänyt kaivaa niin isoja ojia! Peltolenkin takaosassa bongasimme bongarin. Todennäköisesti pilasimme hänen aamupäivänsä.
Kun Hopon kanssa aloimme vähitellen kääntyä kotiin ja Urho jatkoi matkaansa, niin tunsin taas suurta tyytyväisyyttä siitä, että olemme hevosemme totuttaneet siihen, että toinen voi kääntyä vasemmalle ja toinen oikealle. Hopon kanssa rauhallisesti hölköteltiin kotia päin. Urho taas pinkoi vastakkaiseen suuntaan.
Kun talli lähestyi, niin Hopo alkoi vilkuilla taakseen. Selitin sille, että Urho ei varmasti tule vielä tuntiin. Tuskin meni jakeluun, mutta todennäköisesti Sella alkoi tallilta kutsua Hopoa luokseen ja se muutaman kerran hirnahti kun lähestyimme pihaa. Tein pikaisesti Hopon kanssa loppuhoidot. Kyllähän ikä jo näkyy ja tuntuu. Ei meistä oikein enää lenkkiseuraa treenissä oleville hevosille ole. Kunhan hötsäilemme omaksi iloksemme.
Sain juuri ja juuri Hopon tarhaan, kun Urhokin jo saapui. Parin tuntia meni taas lenkkiin. Otettiin poitsu pesarin ja sienipesuun. Se on aina niin palkitsevaa. Hevonenhan painelee heti piehtaroimaan, kun pääsee tarhaan. Kokeilin Urholla taas erilaisia juomasekoituksia. Sitten se pääsikin tarhaan ja toteuttu ennusteen. Paineli selälleen heti kohta. Lisäiltiin heinää ja paineltiin kotiin.
Iltatalli tehtiin taas vähän tavanomaista myöhemmin. Kesäaika on täällä, mutta sekaisin sen kanssa ovat niin ihmiset kuin eläimetkin.