Taas alkoi ripsautella kevätsadetta, kun ajelin kotiin töistä. Kari ehti hakea postista Podiumin paketin. Sisältö oli odotetun mukainen ja joukossa oli myös punainen XT Desert, jonka aiomme lahjoittaa nuorelle ratsastajalle, joka on uurastanut kovasti harrastuksensa eteen. Huomenna julkaisemme kenestä on kyse.
Ehdimme juuri ja juuri tallille ennen Mirkaa. Onni on ystävät ja onnea lisää se, että meilläkin on ystäviä ja tuttavia kaikista mahdollisista ammattikunnista. Välillä sitä joutuu aina pyytelemään apua ja toisinaan auttelemaan itse. Sitähän se ystävyys on. Jälleen kerran Mirka pelasti meidän pinteestä ja Urho sai sirunsa. Vähän sitä jännitti klipperi ja asennuskin sai sen säpsähtämään, mutta muutoin kaikki meni hyvin. Nyt on talouden jokaisella hevosella siru. Tosin oletimme tietenkin, että Urhollakin oli jo alkujaan, mutta näinhän ei nyt sitten ollut. Pakolliseksi ovat tulleet 2009, joten Urho on päässyt siltä välttymään. Nyt asia on kuitenkin hoidettu. Jos vaikka ensi viikolla sataisiin passiasiakin kuntoon.
Touhuttiin tallilla vielä kaikkea pientä ja otettiin hevoset sisälle aikanaan. Taivas on ihan mustanaan linnuista joka ilta. Niitä on erittäin mielenkintoista seurailla. Satu kertoili, että joskus lähipellolla oleili yli 300 hanhea. Mieletöntä. Hevoset eivät välitä kaakatuksesta mitään.