Otettiin aamulla porukka taas talliin aamuväkkäreille, kollattiin läpi ja päästettiin takaisin pihalle. Hyvä systeemi.
Kari teki pihahommia ja mä tein sisähommia ja hyvissä ajoin oltiin jo kotimatkalla, sillä Karilla oli yllättäen taas työpäivä. Vinkuu sitä, että verokarhu vie liikaa hänen tuloistaan, mutta toisaalta on lapa pystyssä aina kun kysytään, että kuka tekis viikonloppuna sitä tai tätä keikkaa. Joka tapauksessa hän lähti töihin ja mä jäin kotitöihin: tiskausta, pyykkäystä jne. Vaikka meillä siivooja käy säännöllisen epäsäännöllisesti, niin joskus jotain joutuu itsekin tekemään! Vähän ehdin pihahommiinkin ennen kuin alkoi sataa ja lähdin valumaan tallin suuntaan.
Muut aktiivit olivat Teivossa maajoukkueratsukoiden ratatreenissä ja tapaamisessa. Hyvältä näyttää ja lähes 10 ratsukkoa lähtee kuun lopulla Viroon. Mahtavaakin mahtavampi juttu. Mukaan mahtuu ensikertalaisiakin ja helpointahan se on maailmalle lähteä, kun on kokeneita reissaajia mukana. Tehty työ tuottaa tulosta ja joukkueellinen sakkia on lähdössä liikkeelle. Ensi vuonna uskon, että PM-kisoissa on jo täydet joukkueet ja kuka tietää, mitä on odotettavissa. Nykymeininki ei tosin kv-toimintaa tue, mutta maajoukkuevalmennettavien keskuudessa on hyvä henki ja toivottavasti vuosi tuo onnistumisia tullessaan.
Kun pääsin tallille, niin näky oli tavanomainen. Sella ja Urho tiukasti katoksessa. Urho kuran kuorruttama, Sella kiiltelevän valkoinen. Hemppa ja Hopo seisoivat toisella puolella sadetta uhmaten kuin suurirunkoiset ja juuriset puut. Niitä ei sääolosuhteet hetkauta. Laittelin tallia kuntoon ja löysin Hopon suolakiven juoma-astiasta. Hevosilla ei ollut kiire mihinkään, mutta kun olin sadetta pari tuntia katsellut, niin kutsuin ne sisälle. Urho kiskoi väkkärinsä ja oli lähdössä takaisin ulos kesken harjauksen. Olisi siis ollut valmis edellisen illan tyyliin viettämään yönsä ulkosalla.
Kävin virittelemässä seuraavan aamun heinät ja vedet ja sain todeta, että pilvet alkoivat repeillä ja ihana ilta-aurinko putkahti esiin. Niin tyypillistä. Pönkesin tallin takaoven auki, jotta ei kellekään tule yöllä hiki. Täytin vielä uudelleen juoma-astiat ennen kuin lähdin ja Hopo sai ylimääräisen melassivesiannoksen, sillä olin aavistuksen huolissani olkitäydennyksen johdosta. Aina kun pihattoihin on lisätty olkea, niin tyypit ovat vedättäneet sitä ihan antaumuksella. Ähkyt tekevät hermoheikoksi ja olen alkanut ihan pienenkin muutoksen ansiosta hermoilemaan. Mieluummin niin, että hätäilen turhia kuin että joku on kintut suorina, kun sattuu paikalle.