Kiirehdittiin töiden jälkeen tallille ja oltiin selässä hyvissä ajoin. Otettiin suunnaksi Päivöläntien peltolenkki. Me lähdettiin Hopon kanssa taas pienellä etumatkalla liikkeelle. Urho ja Kari saavuttivat meidät aika nopeasti ja hölkötetiin kaikessa rauhassa auringosta nauttien. Keli oli aivan ihanteellinen. Pellot olivat kuivuneet ja muuttolintujakaan ei oikeastaan näkynyt. Yksi bongari oli paikalla ja ilmeisesti pilasimme hänen hupinsa. Hän siirtyi autollaan paikasta toiseen kiikaroimaan, mutta valitsi valitettavasti kanssamme saman reitin ja tulimme aina perässä.
Hopo kiersi peltokiepin kertaalle ja Urho kahdesti, kumpaankin suuntaan. Kipitimme parhaamme mukaan karkuun, vanhoja taktisia keinoja käyttäen, että heti mutkan jälkeen siirryttiinkin vähän nopeampaan askellajiin. Vielä se Hopokin kikat muistaa. Noh, Urho meidät saavutti leikiten, mutta ei ihan niin nopeasti, kuin ratsasta oli kaavaillut. Hyvää treeniä kuitenkin taas irtautumiset, suunnan vaihdokset ja hiipien toisen saavuttaminen. Loppu tultiin tasatahtiin. Kari talutteli taas viimeisen kilsan ja tallin pihassa saivat märillä pyyhkeillä tapahtuneen siistimisen.
Otettiin pihalla pillittävä kaksikko myös sisälle ja tarjoiltiin iltaherkut. Kävin Sellankin läpi ja päästin porukan taas hetkeä myöhemmin takaisin pihalle. Rutiinit alkavat muodostua tähänkin vuodenaikaan. Tästä kuukausi, niin valmistaudutaankin jo laidunkauteen.
Illalla jännitin ehtiikö Hevonkuusen kööri lautalle ja seikkailumatkalleen kohti Italiaa. Ei kaiketi tehnyt tiukkaakaan. Tanja vielä katuu, kun ei Viron kisoihin pääse, mutta toivottavasti debytoi kv-kinkereissä alkavan kesän aikana. Alustavasti on puhuttu Ruotsista, sillä olen menossa sinne toimaroimaan, niin olisi tuttuja naamoja valmiiksi paikalla.
Sarin piti käydä varsalassa, mutta toisin kävi. Tyyppi kiepautti itsensä stongan yli ja reissu jäi siihen. Parempi onni seuraavalla kerralla.