Mittari oli aamulla nollassa ja keli tuntui omaankin nahkaan kolealta, vaikka aurinko paistoi. Satu pisti hevoset pihalle ja hoiteli aamurutiinit. Illalla siivottiin tarhoja ja lisättiin pihattoihin olkia. Olkea on edelleen jäljellä runsaasti, mutta se on päässyt talven aikana kostumaan. Vähempi olisi riittänyt, tai sitten olisi pitänyt suojata se paremmin ja lisäillä tasaiseen tahtiin. Tallin takatarha ja vierastarha ovat hyvssä kunnossa. Tammatarha on surkeassa kunnossa. Iltaisin kun hevoset kiirehtivät sisälle, niin yleensä laukkaavat vierastarhasta talliin ja sitten on tassut kurassa. Sellalla kainalotkin.
Jotain kärhämää oli taas ollut ja Sellalla kämmenen kokoinen karvatun laikku kupeessa. Hemppa ei sitä oikein siedä ja Karin mielestä tamma on kyllä niin ketterä, että kohtaamisia ei tule, mutta kyllä niitä näyttää kuitenkin tulevan. Urho on niin lapanen, että se väistää aina, mutta Sella sitä verta pippurinen, että ei väistä kuin vasta pienen neuvottelun jälkeen. Niinhän se oli Penenkin kanssa. Koko ajan oli jotain paikkailtavaa, vaikka itse aika helposti aloitti kärhämöinnin. Nirhauma putsattiin ja paklattiin. Eiköhän se siitä taas suttaannu.
Saksasta tuli pahoitteleva viesti, että kisoihin on ilmoittautunut vain 33 kv-ratsukkoa ja 40 kansallisen tason kilpailijaa. Kylläpä on pienimuotoista ja surkeaa. Viimeksi tuomaroimissani kisoissa taisi olla 15 ratsukkoa. Mutta näyttää siis siltä, että Babenhausen Endurance Spring Festival toteutuu pienimuotoisesti. Ilmeisesti odottelivat yli sataa ratsukkoa. Mulle riittää hyvin tuo vähän yli 70 ratsukkoakin ja olen Ninalle todella kiitollinen, että sai järjestettyä minulle tämän mahdollisuuden. Kunhan vielä saadaan lennot varattua, niin mahdollisuus alkaa myös muuttua todellisuudeksi.
Yöllä näin unta, että olimme jollain reissulle kolmen hevosen kanssa. Kisareissut lähestyvät ja alkavat näköjään tulla jo uniin. Onneksi ei painajaisina.