Aamutallin tunnelmissa oli ihanaa seesteisyyttä. Hevoset kaikki tukevasti neljällä jalalla ja se on ain hyvä lähtökohta. Aurinko paistoi ja siitä oli aikaa nauttia kaikessa rauhassa. Kurjet ja joutsenet kilvoittelivat pellolla ja äänimaailma oli erittäin luonnonläheinen. Harjailin hevoset, siivottiin karsinat, lisäsin kuiviketta ja Kari heinitti kaikki kopit valmiiksi. Juotiin teet ja kahvit hevosten touhuja seuraillen.
Siirryttiin siitä varsalaan. Ei mitään ihmeelistä siellä. Ipanat touhuavat päivät pitkät. Vihdoinkin Tatankan karva alkaa muistuttaa hevosen karvaa. Ilmeisesti se on vahvisunut sen verran, että pyörteet ja kasvusuunnat eivät saa sitä takkuisen ja hassun näköiseksi. Harjailin sen ja Kari tarjoili porkkanaa.
Kotona käytiin vähän huilaamassa ja sitten lähdettiin uudelle kierrokselle. Urho ja Hopo laitettiin ratsastuskuntoon. Sella ja Hemppa päivät kumpikin omaan lohkoonsa odottamaan. Lähdettiin tällä kertaa Ahdenkallion suuntaan. Hopon kanssa tehtiin n. 8 km:n lenkki ja Urho pyyhkäisi 12 km:n siivun. Ei mitään ihmettä tässäkään. Urho kohtasi useamman traktorin ja lähes joka pihassa oli klapihommat käynnissä. Tuntuu olevan suosittu paikallinen sivutoimi. Mekin olemme yhdeltä naapurilta klapeja ostaneet ja osa niistä on vielä noutamattakin.
Loppumatkasta kuljettiin taas yhtä matkaa. Kari oli tyytyväinen, että otti Urholta hokit pois ennen lenkkiä. Talvikausi on nyt takana. Urho sai lenkin jälkeen kevyen huuhtaisin ja Hopo hinkutuksen. Lisäksi päästin Hopon puomin taakse nurtsille nakertamaan. Sella tuli aidan toiselle puolelle ja kurkotteli tapansa mukaan niin pitkälle aidan alta kuin vain kykeni. Tamman vatsa on pysynyt moitteettomassa kunnossa ja maitohappobakteeriannosta on vähennetty. Ollaan superiloisia siitä, että mitään ripulointia ei ole ilmennyt sen jälkeen kun tamma saatiin kotiin. Vaikka se osittain syö Ilmon esikuivattua.
Hopo pääsi Hempan luo ja Hemppa alkoikin sitä heti jaakailla. Kumma, että ensin itkee ja poraa, kun paappa on pois ja kun se tulee takaisin, niin alkaa kyykytys. Kaveruksiahan ne on, mutta jostain syystä piti nyt sitten näykkiä ja närppiä ja ojentaa. Ihmettelen, että Hopo tuota sietää, mutta ilmeisesti koko suo Hempalle oikeuden pomottaa. Urho meni Sellan kaveriksi, mutta Sella tulikin vaihdossa mulle puomille. Urho haaveili piehtaroinnista ja yritettiin pitää se jaloillaan. Siinä kuitenkin onnistumatta. Sinnehän se taas sukelsi.
Kari lähti hakemaan viimeistä polttopuukuormaa ja teki samalla jatkotilauksen. Halvalla kun sai, niin tallin pihaan ilmestyy jossain vaiheessa 8 kuutiota koivuklapia saunapuiksi. Sella sai mr-suitsista riimun päähänsä ja joutui itse liinan päähän. Mentiin kentälle. Olin jopa pohtinut, että voitais mennä pellolle, mutta vähän mielessä kävi, että mahtaako typy pysyä lapasessa. Onneksi mentiin kentälle. Ei pysynyt.
Karilla on vielä toimitus kesken sammutusletkuista tehtävästä ”portista” kentälle. Eli avoimin ovin lähdettiin Sellan kanssa hommiin. Aloitettiin vasempaan kierrokseen ja homma sujuikin oikein kivasti. Ei mitään huomautettavaa. Mutta kun kierros muuttui, niin muuttui myös Sellan ilme. Se ensin muutaman kerran totesi, että ei suuremmin enää hotsita. Kun pyysin lisää, niin herneet meni. Tyyppi vaihtoi kierroksen ihan pyytämättä ja yllättäen, otti pari kierrosta vauhtia, meikä pyöri kuin moukariringissä ja kuten siihenkin lajiin kuuluu, niin leka lähti lentämään. Muutaman askeleen harpoin perässä, mutta lopputuloksena tamma sinkosi käytävääpitkin puomin taakse tuoreelle. Ilmeisesti Sella oli jo painanut päähänsä Hopon touhuista, että tuonne pitäisi pyrkiä.
Hain sen takaisin ja nyt meni vielä paremmin. Ennen kuin ehdin kunnolla edes ajatella juoksutusta, niin tamma teki saman maneerit ja pinkoi takaisin pakopaikkaansa. Pojat tietenkin kirmailivat tarhoissaan samaan tahtiin. Hain tamman vielä kolmanteen yritykseen. Samlla nappasin sähkölangan mukaani ja viritn kentälle sähköt. Tämä otti Sellaan aivan suunnattomasti kupoliin. Se hyppi pystyyn ja osoitti mieltään. Juoksutus kuitenkin jatkui. Nyt pysyttiin toivotussa kierroksessa, mutta se veti n. 15 kiekkaan aivan täysillä. Yritin toppuutella, mutta totesin sitten, että jos on noin pönttö, niin kaahatkoot. Lopulta sain sen pyytämäni ravinkin. Päässä vippasi kuin olisin ollut Suomen Tivolin karusellissa. Lopetettiin hommat. Vähän aikaan vielä kieputin narua ja sitten oli aika herkkujen. Oltiin taas kavereita. Sella pääsi suoraan talliin ja siinä vaiheessa Kari jo tulikin kyselemään, että miten meillä oli mennyt.
Tällä kertaa Urho ja Sella huutelivat toisilleen kiihkeästi. Laitoin väkkärit kuppeihin ja otin hevoset sisälle. Kari viritti yhden uuden renkaan heinäsäkeille tallin seinään. Saadaan useampi pussi tarha-alueen ytimeen. Muutenkin nyt yritetään pistää pusseihin vähemmän kamaa, mutta ripotella niitä ympäriinsä. En tajua, miten Urho on niin lihava! Sella alkoi heti hoikistua, kun tuli kotiin. Isot pojat ovat myös solakoita, Hopo jopa laiha, mutta se johtuu sen sairaudesta ja iästä. Mutta tämä yksi on ihan tankki. Kylkiluiden päällä on tuhdisti kamaa. Ehkä se Virossa sulaa pois. Tuskin sitä ennen.
Tehtiin iltapuuhat ja poistuttiin paikalta. Hevoset jäivät sisälle, sillä yöksi oli jo ennustettu kohtalaisen rankkaa sadetta. Kuten koko seuraavaksi viikoksi. Ärsyttävää, että kun paikat alkoivat juuri olla kuivia, niin vettä tulee heti lisää. Ei olisi tarvetta.
Illalla tutkailin Saksan lähtölistaa ja muuta ohjelmaa. Kiireiset kaksi viikkoa ovat alkamassa. Kamalasti suunniteltavaa. Olisi näiden reissujen välissä voinut vähän enemmän olla aikaa. Mutta nyt on näin ja sillä mennään.